Ensimmäistä kauttaan kansainvälistä GP:tä ratsastava CdG-tiimin Mikaela Soratie raivasi heti tiensä Rotterdamin EM-kilpailuihin itse kouluttamallaan hevosella Dacor. 10-vuotias Dacor tuli Keelalle 4-vuotiaana Satu Juurisen tallilta. Nyt kisojen jälkeen, takaisin kotiin Katja Kuistilan tallille Englantiin palattuaan, millä fiiliksellä Keela muistelee kisojaan.
"EM-kilpailut eivät olleet meille ensimmäisenä GP-vuotena tavoite. Tiesin kyllä jo kauden alussa, että se saattaa olla mahdollista, joten kilpailtiin kausi sitä mahdollisuutta silmälläpitäen. Kun paikka sitten varmistui, tuntui se melko epätodelliselta. Oli vähän ristiriitainen tunne - jännitti ja olin innoissani." Juuri ennen EM-valintaa Keela onnistui hienosti Englannin Hickstedtissä voittamalla kansainvälisen GP Special luokan yli 68% tuloksella. Toisesta luokasta hän nappasihienosti neljännen sijan.
”Hickstedtin jälkeen lähdimme Hollantiin maajoukkuevalmentajamme Rien van der Schaftin luokse. Ehdimme valmistautua siellä kahden viikon ajan ennen Rotterdamiin lähtöä. Ratsastuksellisesti yritin pitää kaikki säädöt samanlaisina kun normaaliin kilpailuun valmistautuessa. Pieniä yksityiskohtia hiottiin Rienin kanssa paremmiksi ja tarkemmiksi”, Keela summaa.
Dacorin vahvuuksia ovat kaikki reippaammin menevät liikkeet eli lisätty ravi, laukka ja käynti. Jos hevonen jännittyy, vaikeuksia tulee piaffissa ja peruutuksessa.
”Saimme Rieniltä vinkkejä moniin liikkeisiin ja tuntuikin, että onnistuimme työstämään esimerkiksi sulkutaivutuksia ja piruetteja paremmaksi.”
Itse kilpailupaikka oli upeassa Rotterdamin kaupungissa. Se sijaitsi Kralinge Bosin metsässä ja meren läheisyydessä. Daksu sopeutui paikkaan hyvin ja pysyi pääsääntöisesti rauhallisena.
”Tavoitteenamme oli onnistua omalla tasolla. Valitettavasti tällä kertaa emme kuitenkaan päässet lähelle kauden parasta. Radalla tuli harmillisesti muutama isompi virhe, jotka laskivat tulosta. Meille tämä oli kuitenkin kaikenkaikkiaan hieno ja arvokas kokemus. Hevonen on nuori ja tarvitsee kokemusta, eikä sitää saa muuten kuin ratsastamalla isoilla radoilla. Itselleni tämä oli myös ensimmäinen maajoukkuepaikka senioreissa ja toki se tuntuu hyvältä”, Keela summaa.
Arvokilpailuissa ja joukkueessa kilpaileminen yksilölajissa on aina oma juttunsa.
”Tietysti sitä toivoo joukkueen puolesta, että itse onnistuisi omassa suorituksessaan. Samoin, kun toivoo jokaisen joukkueenjäsenenkin puolesta, että ne onnistuvat omalla tasolla. Meillä oli todella hyvä joukkuehenki, jokainen kannusti muita ratsukoita. Kyllä se luo omanlaistaan fiilistä.”
Mikä sitten oli kaikkein upein hetki kisoissa? Mikä sykähdytti vahvimmin?
”Saada ratsastaa sisään radalle itse kouluttamalla hevosella. Onhan tässä jo tehty töitä vuosia ja töitä riittää tästä eteenpäinkin, mutta tämä on hieno välietappi. Nälkä kasvaa syödessä.” ”Toivottavasti ensi kerralla olemme vielä vähän paremmin valmistautuneita ja enemmän kilpailukykyisiä tällä tasolla. Oli ikimuistoista saada olla mukana tämän tasoisissa kilpailuissa. Toivottavasti näitä tulee urallani vielä useampi.”
