Hinkkausta? Hankausta, kutinaa?
Hevosen kutisevaan ihoon voi olla monia erilaisia syitä; mm. erilaiset ihottumat, iho-tulehdukset, kuten sieni-infektiot, atooppinen iho, ulkoloiset, epäsopiva ruokavalio ja allergiat tai yliherkkyydet.
Myös rotu voi vaikuttaa kutinan syihin: hevosilla, joilla on ns. tupsulajat ja pitkät vuohiskarvat, syynä voi olla vuohispunkit. Suomenhevosilla, islanninhevosilla ja shetlanninponeilla taustalla saattaa olla kesäihottuma. Kesällä yleinen syy on nimenomaan kesäihottuma ja yleisesti ötökät.
Kutinan ja ihovaivojen taustalla voi olla myös ihon liiallinen kuivuminen ja/tai rasvahappovaje. Kuivuus voi näkyä mm. ihon hilseilynä tai huonona karvana tai liiallisena hankaamisena. Yleisesti ottaen kuivan ihon ongelmat pahenevat talvella, iho voi tuntua aralta tai kiristävältä ja hevosilla erityisesti häntä- ja harjamarto voivat hilseillä. Myös loimittaminen voi aiheuttaa ihon kuivumista. Tällaisessa tapauksessa iholta haihtuu liiallisesti kosteutta, mikä aiheuttaa kutinaa ja hilseilyä.
Kuivan ja kutisevan ihon eväät
Ihon kuntoon vaikuttavat ravinnossa monet eri tekijät: elimistön tulee saada riittävästi oikeita vitamiineja ja kivennäisaineita sekä iholle tärkeitä rasvahappoja.
A-vitamiinia tarvitaan solujen kasvuun ja ihon terveyden ylläpitoon. Hevoselle hyvä A-vitamiinin lähde ovat porkkanat, koiralle mm. maksa ja turska. Myös B-, ja C-vitamiineilla on osansa ihon hyvinvoinnissa. Kuitenkin ehkä kaikkein oleellisin ”ìhovitamiini” on E-vitamiini, joka on C-vitamiinin tavoin voimakas antioksidantti, joka suojaa ihoa ulkoiselta ja sisäiseltä oksidatiiviselta stressiltä. Kivennäisaineista iholle oleellisimmat ovat sinkki ja biotiini.
Tärkeimmät omega-rasvahapot ihonhoidon kannalta ovat omega-6 ja omega-3-rasvahapot. Muita ihon kannalta tärkeitä rasvahappoja ovat mm. mustakuminassa esiintyvä omega-9-rasvahappo sekä tyrnimarjasta saatava omega-7-rasvahappo. Välttämättömiä rasvahappoja ovat omega-6-rasvahappoihin lukeutuva linolihappo (LA) ja omega-3-rasvahappoihin lukeutuva alfalinoleenihappo (ALA). ALA-rasvahappoa löytyy pellavansiemenistä, chiasta, hampusta ja tuoreesta ruohosta. Sen sijaan kuivassa heinässä ei näitä rasvahappoja ole juurikaan enää jäljellä. Linolihappo on erityisen merkittävä ihon suojaamisen kannalta, sillä sen puute aiheuttaa erilaisia iho-ongelmia, kuten juuri ihon kuivumista ja hilseilyä. Linolihapon puute voi aiheuttaa myös karvanlähtöä sekä alttiutta bakteeri- ja hiivainfektioille. Linolihappo toimii ihoa kosteuttavana ja huoltavana rasvahappona ja auttaa huolehtimaan, että ihon luonnollinen suojakerros säilyisi myös sisäpuolelta ehjänä. Tämä estää kosteuden liiallisen haihtumisen ja sitä kautta ihon kuivumisen. Kasviöljyistä saatavat rasvahapot tukevat ihon omaa luontaista suojamekanismia. Kalasta saatavilla rasvahapoilla ei tätä ominaisuutta ole. Linolihappoa on runsaasti muun muassa viljoissa, kaurassa, hampussa ja hamppuöljyssä.
Välttämättömiä rasvahappoja on eläimen saatava ravinnostaan. sillä niitä elimistö ei pysty valmistamaan itse. Siksi on tärkeää varmistaa, että eläin saa ravinnostaan riittävästi ja sopivassa suhteessa sekä omega-3, että omega-6-rasvahappoja.
Välttämättömien rasvahappojen puutteen on osoitettu vaikuttavan ihon kunnon lisäksi mm. hermoston toimintaan. Elimistölle tärkeiden omega-rasvahappojen hyötykirjo on varsin laaja, mutta yksi niiden tärkeimmistä ja tutkituimmista terveyshyödyistä on, että ne hillitsevät tulehduksia, myös iholla. Samalle ne myös ylläpitävät karvapeitteen hyvinvointia ja kiiltoa.
Tutkimuksissa on todettu omega-rasvahappojen tukevan nivelten aineenvaihduntaa nivelrikon yhteydessä. Siitoseläimillä omega-3-rasvahapot voivat vähentää tiineyden aikaisia kohdun tulehdustiloja, voivat kasvattaa follikkelin kokoa ja parantaa munasolun ja alkion elinkykyisyyttä. Omega-3-rasvahappolisästä voivat hyötyä myös hevoset, jotka kärsivät tulehduksellisista suolistosairauksista, metabolisesta oireyhtymästä tai kaviokuumeesta.
Aiheseen liittyvät tuotteet:
