Fight The Worms 1

Fight the Worms 1 on täysin luonnollinen yrttisekoitus hevosen luontaisen suolistohygienian ylläpidon tukemiseen.

Hevonen voi toimia isäntänä monenlaisille loisille. Suomessa hevosten merkittävimmät sisäloiset ovat pienet sukkulamadot ja suolinkaiset. Muita meillä tavattavia sisäloisia ovat muun muassa heisimato, kihomato, käpymato ja suuret strongylukset.

Resistanssien kantojen lisääntymisen vuoksi matolääkkeitä tulee käyttää harkitusti ja tarpeeseen. Yrttejä voidaan käyttää yhdessä lääkkeellisen matohäädön tukena suolistohygienian ylläpidossa, mutta ei lääkkeiden sijaan. Yrtit eivät korvaa matolääkkeitä, mutta niiden avulla voidaan hallita loiskannan määrää lääkityksien välillä ja parantaa suolistohygieniaa ja siten mahdollisesti vähentää tarvittavien matolääkkeiden määrää muuttamalla hevosen suoliston olosuhteita niin, että loiset eivät viihdy siellä niin hyvin, sekä häiritä niiden oloa.

Fight the Worms 1 sisältää juolavehnää, valkosipulia, karpaloa, timjamia, fenkolia, anista, koiruohoa, piparjuurta sekä hyppysellisen rakkautta  .

Valkosipuli on vanha ja tunnettu suolistohygienian ylläpitoon käytetty kasvi. Se sisältää haihtuvia öljyjä, kuten allisiinia, joka on kliinisesti todettu tehokkaaksi sisäloisia vastaan, erityisesti suolinkaisia vastaan. Koiruoho sisältää tujoneita, joita erityisesti sukkulamadot ja suolinkaiset pitävät epämiellyttävinä. Timjami sisältää luonnolliseen loiskarkotukseen sopivaa tymolia, joka on antiseptinen ja antibakteerinen. Juolavehnällä on ulostava vaikutus. Loiset karttavat aniksen ja fenkolin siementen sisältämiä haihtuvia öljyjä. Pienillä siemenillä on myös suolen pintaa hankaava ominaisuus. Piparjuuri on loisten inhokki. Hapan karpalo vähentää  loisten viihtyvyyttä suolistossa.

Annostus:

hevonen 500 kg:

1 - 2 dl / pvä 5-7 päivän ajan.  Voidaan toistaa 5 - 10 krt vuodessa. Kuurien välissä pidettävä vähintään 3-4 viikon tauko.

Sekoitetaan muun rehun joukkoon, aloita pienellä annostuksella.

Ei sovi kantaville tammoille/nartuille.

1 dl painaa noin 30-35 g.

Pakkauskoko 900 g.

Kuurin yhteydessä hevosen olotilaa tulee tarkkailla tavallista herkemmin. Loishuolehdinnan yhteydessä olisi hyvä antaa yrttejä, jotka rauhoittavat ruuansulatusjärjestelmää  (rohtosalkoruusu, lakritsijuuri), sekä yrttejä, joilla on laksatiivinen vaikutus (loisien poistamiseksi ulos suolistosta) kuten esimerkiksi voikukanjuuri sekä yrttejä, jotka rauhoittavat mahdollisia suolistokramppeja (valeriaana, mintut, kamomilla).

Tuotetta suositellaan ainoastaan, jos lantanäytteessä on pieniä määriä munia eikä loislääkinnälle ole vielä tarvetta. Voidaan käyttää  myös matolääkkeen rinnalla, jos loisia tuntuu olevan runsaasti.

Vanhoja käytettyjä yrttejä ja kasveja loishätöön ovat lisäksi mm. raastettu porkkana, granaattiomena, kurpitsansiemenet, sinapin siemenet, pikkilehtiset pensaat kuten karhunvatukka, vadelma, mustaherukka.

Tarhojen puhdistus ja laidunmaiden kierrätys vaikuttavat suuresti hevosten loistilanteeseen. Pienet sukkulamadot ovat aikuisten hevosten yleisimpiä loisia ja ne leviävät tehokkaasti laidunkaudella. Toukat hakeutuvat paksusuolen seinämään kehittymään, jonka jälkeen ne siirtyvät suolen sisään ja aloittavat muninnan. Kehitys tartunnasta aikuiseksi madoksi kestää kesällä 6-12 viikkoa. Talvella toukkien kehittyminen on selvästi hitaampaa ja suurin osa toukista jää suolenseinämään ns. lepovaiheeseen. Keväällä nämä levossa olleet toukat aktivoituvat aiheuttaen hevoselle joskus jopa henkeä uhkaavan ripulin. Suurin osa pienten sukkulamatojen aiheuttamista tartunnoista on kuitenkin oireettomia. Heisimato tarttuu laidunpunkin välityksellä ja sitä voi esiintyä kaikenikäisillä laiduntavilla hevosilla. Kihomato on vaalea noin 10 cm mittainen mato, joka käy munimassa hevosen peräaukon iholle aiheuttaen kutinaa. Mahasaivartaja on siivekäs karvapeitteinen hyönteinen, joka munii hevosen karvoihin usein etujalkojen alueelle. Munista kuoriutuu toukkia, jotka aiheuttavat hevoselle kutinaa. Näykkiessään kutiavia alueita hevonen saa toukkia suuhunsa, josta ne kulkeutuvat mahalaukkuun talvehtimaan. Mahasaivartajan toukkia kutsutaan käpymadoiksi. Hevosille muodostuu yleensä iän myötä jonkinasteista vastustuskykyä loisia vastaan ja aikuisista hevosista suuri osa pystyykin pitämään loistartunnat kurissa oman vastustuskykynsä ansiosta. Suolinkaisia vastaan vastustuskyky alkaa muodostua 6 kk:n iässä ja yli vuoden ikäisillä hevosilla immuniteetti on usein jo hyvä. Suolinkainen onkin erittäin harvinainen yli neljävuotiailla hevosilla.

Pieniä sukkulamatoja (Cyathostomia) vastaan immuniteetin muodostuminen ei ole yhtä selkeää ja niitä voikin esiintyä kaiken ikäisillä hevosilla. Vastustuskyvyn muodostumisella on merkitystä häätösuunnitelmaa tehtäessä.

Sisäloisten aiheuttamia tyypillisiä oireita hevosilla ovat ripuli, huono karvapeite, laihtuminen, pömppövatsaisuus, lievät ähkyoireet ja varsoilla myös yskä. Usein sisäloistartunta ei kuitenkaan aiheuta hevoselle mitään näkyviä oireita.

HUOM! Varsojen loishäädöstä on huolehdittava aina tarkasti ja lääkkeellisesti!

Nykyaikainen hevosten sisäloiskontrolli tarkoittaa kohdennettua loiskontrollia, jossa hevosten lääkitystarve arvioidaan yksilökohtaisesti ympäristön tartuntapaineen, hevosen iän ja yleiskunnon sekä lantanäytetuloksen perusteella.

Hevosten lantanäytteet

Loistartuntojen ennaltaehkäisy

Hevosten sisäloislääkitykset

Loislääkkeiden resintenssitilanne

Lähteenä mm. Hevostietokeskus