CdG-tyttöjen kauteen mahtui EM-kisat ja SM-mitali

CdG-ratsastajat Emmi Salminen ja Johanna Similä pääsivät toteuttamaan unelmiaan korona-kriisistä huolimatta. Molemmat tytöt ratsastivat hienosti tasollaan Unkarin EM-kilpailuissa ja Johanna nappasi junioreissa SM-pronssia!

Teidät valittiin EM-kisoihin Unkariin. Millä mielellä lähditte ja miten matka ja kisat meni?

”Fiilikset olivat hienot, sillä EM-kisat ovat ollut pitkäaikainen unelma ja koronatilanteesta johtuen oli epävarmaa, voidaanko niitä edes järjestää.  Ensimmäinen Eurooppaan suuntautuva reissu jännitti, mutta huolellinen suunnittelu tuotti tulosta ja matka sujui hyvin. Kisoissa itsessään viimeinen silaus jäi puuttumaan, mutta suoritimme tasaisesti omalla tasollamme. Kaiken kruunasi Suomen joukkueen ankkurina oleminen ja hyvä joukkuesijotus”, kertaa Johanna tunteitaan.

”Lähdimme matkalle hyvillä mielin, sillä pelkästään joukkueeseen valitseminen oli jo tavoitteiden täyttymys. Oli hieman jännittävää lähteä niin pitkälle matkalle Ofin kanssa, joka ei aikaisemmin ole kulkenut näin pitkiä kisamatkoja. Matka sujui kuitenkin hienosti ja ongelmitta. Odotin, että matka saattaisi stressata herkkää Ofia enemmän, mutta kisapaikalle saavuttaessa se oli heti oma itsensä eikä siitä huomannut edes sen matkustaneen juuri melkein 2000 kilometriä. Kilpailut sujuivat myös kivasti, ei päästy ehkä suorittamaan ihan parastamme, mutta saatiin kuitenkin tehtyä molempina kisapäivinä sujuvat melko rikkeettömät radat prosentein 66 % ja 67 %”, Emmi summaa.


Unkarin kilpailupaikka oli rakennettu kivasti, kaikki oli lähellä ja toimi hyvin. Pohjat ja areenat oli rakennettu hevosystävällisesti ja järjestelyt toimivat hyvin. Vaikka kilpailut täytyikin koronan takia järjestää hieman ”vaatimattomammin”, oli kilpailuihin saatu mukavasti humua ja juhlan tunnelmaa ja kisafiilis oli korkealla.


Miten korona vaikutti kisavalmistautumiseen ja matkaan sekä hommiin kisapaikalla?

”Korona ei niinkään vaikuttanut matkaan valmistautumiseen, mutta ennen matkaa piti järjestellä valmiiksi asiat jo matkan jälkeiseen aikaan. Matkalta palattua meidän täytyi pitää kahden viikon omaehtoinen karanteeni.  Ajo-matkalla kohti Budapestiä oli odotettua vähemmän koronatoimia ja rajojen ylitys onnistui kaikissa maissa mutkattomasti”, Emmi muistelee.

”Koronan vuoksi matkan tallipaikkoja oli hieman haasteellista löytää, mutta onneksi saimme yöpymispaikat. Kilpailun tallialueella oli maskipakko ja Suomen joukkue halusi näyttää mallia myös avajaissa, joihin laitoimme maskit”, Johanna kertoo.

Kisapaikalla pidettiin kiinni varotoimista ja oltiin tarkkana: kaikilta tarkastettiin ruumiinlämpö, eikä sisään päässyt, jos mittari värähti yli 37, turvaväleistä ja käsihygieniasta muistutettiin tasaisin välein.

Taso kilpailuissa oli kova: kaikki Euroopan parhaimmat ikäkausiratsastajat olivat paikalla. Korona vaikutti ainoastaan muutamaan maahan, Ruotsiin ja Englantiin, mistä ei lähetetty joukkueita lainkaan.  Nuorissa saavutettiin lähemmäs 80 % tuloksia päivittäin ja finaalin voittaja, hollantilainen Daphne van Peperstraten ratsasti kuristä 80,6 %!!

Teillä on molemmilla viimeinen vuosi nykyisessä ikäluokassa. Mitkä olivat odotukset tälle kaudelle?

”Ofin sairastelun ja vaikean alkuvuoden jälkeen meillä ei ollut kauheasti odotuksia tälle vuodelle. Ofi kuitenkin parantui ja kuntoitui odotettua nopeammin ja loppujen lopuksi vei meidät viimeisenä Nuorten vuotena vielä EM:iin asti. Se täytti kaikki mun odotukset ja vielä enemmän”, Emmi hymyilee.

”Meillä oli odotus kiertää kisoja aika paljon enemmän, mitä lopulta pääsimme kiertämään ja esimerkiksi yksi kauden isoimmista tavoitteista, Suomen koti PM-kisat, jäivät harmillisesti kokonaan pois”, Johanna toteaa. ”Mutta eihän tällaiselle mitään voi, eikä sitä kukaan osannut odottaa.”

SM- kilpailut järjestettiin poikkeuksellisesti loppukaudesta ja tänä vuonna kisoihin pääsi osallistumaan kuka vaan, ilman karsintoja. Mitä ajatuksia tämä herätti?

”Suomen olosuhteissa syksy ei välttämättä ole mukavin kilpailuajankohta, kun oli kylmää, pimeää ja tuulista. Tänä vuonna suurempi osanottajamäärä näkyi pitkinä päivinä ja ruuhkaisempina verryttelyinä. Toisaalta oli tosi kiva, kun porukkaa oli enemmän ja kilpailu oli tiukkaa”, Johanna summaa.

”Minun mielestä SM:ät voisi olla vaikka joka vuosi vasta loppukaudesta. Silloin ehtii treenata koko kauden alle ja sitten kilpailla ne ”oikeat" sen vuoden suomenmestarit mitaleista. Ehkä kuitenkin hieman tätä vuotta aikaisemmin, nyt syyskuussa oli jo aika viileä sää pitää ulkokilpailut”, Emmi komppaa.  ”Mielestäni oli tosi kiva, että oli suuret luokat ja isot kilpailut, eikä tasokaan ollut mitenkään ”huono.”


Mitkä olivat omat odotukset SM:lle?

”Ei minulla ollut kummoisia odotuksia. Päällimmäisenä tavoitteena halusin päästä parantamaan omaa ratsastusta ja korjaamaan virheitä, mitä sattui EM-kilpailuissa. Olisihan sieltä tietenkin voinut ratsastaa mitalinkin kotiin”, Emmi hymähtää.

”Omat odotukset SM:eihin oli ratsastaa vielä paremmin kuin edellisissä kisoissa, mutta ei suurempia odotuksia, sillä kisoja oli alla todella vähän, eikä rutiini ollut ihan parhaimmillaan”, Johanna toteaa.

Mikä oli lopputulos, onnistuitteko?

”Ratsastimme treenin perjantaina Woikoskella, joukkueohjelma lauantaina ja kur finaalissa sunnuntaina. Ofi oli ihan liekeissä kaikki kolme päivää! Sain siihen ihan uudenlaisen otteen ja se suoritti loistavasti ja oli kovin innoissaan kaikki päivät. Lauantaina ratsastettiin PSG:stä 68 % ihan muutamalla pienellä virheellä, mutta fiilis oli mitä parhain satulaan! Ofi yritti ihan täysiä ja oli messissä 110 %. Napattiin sillä kovassa seurassa kolmas sija ja lauantain jälkeen kohti sunnuntaina pronssissa kiinni. Sunnuntaina oli myös superhyvä fiilis ja oli hauskaa lähteä ratsastamaan viimeistä kertaa nuorten kuria. Tosin Ofin mielestä oli ehkä vähän liiankin hauskaa, ja se laukkaili koko alku raviohjelman… Alun vaikeuksien jälkeen jäin musiikeista jälkeen aika paljon ja täytyi improvisoida kokonaan uusi raviohjelma. Sain ratsastettua onneksi kaikki vaadittavat liikkeet ja pääsin melkeinpä kirimään musiikkiinkin. Harmittaa vähäsen se rikko, sillä kaikki muut liikkeet sujuivat todella hyvin ja fiilis oli niin hyvä, että tällä kertaa olisimme voineet jopa rikkoa oma ennätyksemme. Prosentteja sunnuntailta saatiin 68,6% ja loppujen lopuksi oltiin nuorten SM-sijalla neljä!

Johannalla kävi ensimmäisenä päivänä radalla harmillinen rikko, mutta toinen päivä olikin parempi. Jopa niin hyvä, että kotiin tuomiseksi saavutettiin prossimitali. Johannalla on junioreista koko värisuora: ensimmäiseltä vuodelta hopea, toiselta mestaruuskulta ja tänä vuonna puuttuva pronssi.

”Ensimmäisen päivän kallis rikko veti prosentteja alas ja sijoitus oli kuudes. Toisena päivänä onnistuimme paremmin ja kipusimme mitaleille, pakkohan siihen on olla tyytyväinen.”

Mitenkäs ensi vuosi? Suunnitelmat?

”Kuulunut kausi oli kyllä erikoinen! Meille kertyi todella vähän kilpailuja, vain neljä starttia. Kuitenkin isoja etappeja, kuten EM-edustus ja kolmas SM-mitali. Ensi vuoden ikäryhmän muutos tulee olemaan iso askel ja kausi menee todennäköisesti tutustuessa ja harjoitellessa uusia asioita, saa nähdä miten pääsemme vauhtiin! Manu on kyllä jo harjoitellut vaadittavia asioita ja ymmärtää ne hyvin! Nyt paljon treeniä ja laatua näihin uusiin asioihin”, Johanna suunnittelee.

”Ensi vuonna tähtäämme Ofin kanssa Inter-luokkiin! Niissä tuleekin jo enemmän vaikeusastetta: kokopiruetit, ykkösiä, vähän piaffia ja passagea ja niin edelleen. Ihan huippua päästä vihdoin ratsastamaan vaativampiakin juttuja! Riippuen siitä kuinka treenit ja kilpailut alkavat sujua, haluisin päästä kisamaan myös U25-luokkia. Mutta aika näyttää, silloin mennään nimittäin jo GP:tä.  Ensi vuonna saadaan ehkä vähän uusia tuulia purjeisiin, mutta siitä myöhemmin”, Emmi myhäilee.

 


Vanhemmat artikkelit