Laitumella olleelle hevoselle loppukesä ja alkusyksy ovat ruokinnassa merkittävä siirtymävaihe. Laidun ei enää tarjoa samaa määrää eikä välttämättä samanlaista ravintoa kuin alkukesällä, ja samalla monen hevosen ruokintaan tulee jälleen enemmän heinää ja muita sisäruokintakauden rehuja.
Juuri ruokinnan muutokset tekevät syksystä ruoansulatuksen kannalta herkän ajankohdan. Ruoansulatushäiriöt ovat siirtymäkaudella tavallisia, minkä vuoksi ruokinnan muutokset kannattaa tehdä rauhallisesti ja hallitusti.
Nämä viisi asiaa kannattaa tarkistaa hevosen ruokinnasta juuri nyt.
1. Riittääkö laitumella vielä syötävää?
Vihreä laidun voi näyttää silmämääräisesti hyvältä vielä loppukesälläkin, vaikka ruohon määrä ja ravitsemuksellinen merkitys olisivat jo aivan toiset kuin alkukesästä.
Kun laidunnurmen kasvu hidastuu, hevonen voi viettää edelleen suuren osan päivästä laitumella mutta saada ruohoa selvästi aikaisempaa vähemmän. Joillakin hevosilla tämä näkyy ensimmäisenä painon tai lihaskunnon laskuna.
Heinän lisäämistä ei siis kannata jättää siihen vaiheeseen, kun laidun on jo kokonaan loppunut. Karkearehua voidaan alkaa tarjota asteittain laitumelle tai talliin jo laidunkauden loppupuolella.
Samalla kannattaa seurata hevosta itseään. Lihavuuskunto, kylkien ja selkälinjan täyteläisyys sekä lihaksiston kunto kertovat usein enemmän kuin pelkkä silmämääräinen arvio laitumesta.
2. Tee siirtyminen heinään rauhallisesti
Hevosen ruoansulatus perustuu pitkälti paksusuolen mikrobiston toimintaan. Kun ruokavalio muuttuu, myös suoliston mikrobiston on sopeuduttava uudenlaiseen ravintoon.
Siksi suuria muutoksia ei kannata tehdä kerralla. Uuteen rehuun on hyvä siirtyä asteittain noin 1–2 viikon aikana.
Tämä koskee niin siirtymistä laitumelta heinälle kuin uuden väkirehun, lisärehun tai muun päivittäin annettavan rehun aloittamista.
Hyvä nyrkkisääntö on yksinkertainen:
muuta yhtä asiaa kerrallaan ja anna ruoansulatukselle aikaa sopeutua.
Jos samalla vaihtuu myös heinäerä, kannattaa vanhaa ja uutta heinää mahdollisuuksien mukaan syöttää rinnakkain ja lisätä uuden heinän osuutta vähitellen.
3. Tarkista uuden heinän sisältö – älä ruoki pelkän arvauksen perusteella
Heinä muodostaa hevosen ruokinnan perustan, mutta kaksi hyvältä näyttävää heinäerää voivat olla ravintoarvoiltaan hyvin erilaisia.
Rehuanalyysi kertoo esimerkiksi heinän energia-, valkuais- ja sokeripitoisuudesta. Sen perusteella voidaan arvioida, mitä hevosen ruokinnasta oikeasti puuttuu – ja mitä siihen ei ole tarpeen lisätä.
Rehuanalyysi on erityisen hyödyllinen, jos hevonen:
- lihoo tai laihtuu helposti
- tekee paljon töitä
- on kasvava tai iäkäs
- on herkkä ruokinnan sokeripitoisuudelle
- tarvitsee tarkasti suunnitellun kivennäis- ja hivenaineruokinnan.
Erityisesti sokeriaineenvaihdunnan häiriöille ja ruokintaperäiselle kaviokuumeelle herkillä hevosilla karkearehun sokeripitoisuuden tunteminen on tärkeää.
On hyvä muistaa myös, että vihreä laidun ei automaattisesti tarkoita vähäsokerista laidunta. Loppukesän ja syksyn viileissä olosuhteissa ruohon sokeripitoisuus voi ajoittain olla korkea.
Lisärehujen tehtävä on täydentää karkearehuun perustuvaa ruokintaa – ei korvata tietoa siitä, mitä karkearehu sisältää.
4. Muista vesi, suola ja elektrolyytit myös kesän jälkeen
Kun hevonen siirtyy vesipitoisesta laidunruohosta kuivempaan heinään, se saa rehustaan vähemmän vettä. Siksi riittävä juominen korostuu sisäruokintakauteen siirryttäessä.
Raikasta vettä tulee luonnollisesti olla jatkuvasti tarjolla.
Samalla kannattaa tarkistaa hevosen suolan saanti. Työskentelevä ja hikoileva hevonen menettää hien mukana veden lisäksi elektrolyyttejä, eikä niiden tarve lopu siihen, että kalenteri vaihtuu syksyyn.
Erityisesti lämpiminä päivinä sekä kilpailujen, valmennusten ja pitkien kuljetusten yhteydessä elektrolyyttien täydentäminen voi olla edelleen tarpeen. Elektrolyyttien tarve määräytyy ennen kaikkea hikoilun määrän ja työskentelyn perusteella – ei vuodenajan mukaan.
CdG Electrolyte Up on sokeriton elektrolyyttivalmiste aktiivisen ja hikoilevan hevosen ruokinnan täydentämiseen. Päivittäisen natriumin ja kloridin saannin turvaamisessa esimerkiksi laadukas himalajansuola on hyvä päivittäinen suolalisä.
5. Tarkista samalla koko kivennäis- ja hivenaineruokinta
Kun laidunkausi päättyy ja ruokinnan pohjaksi vaihtuu jälleen heinä, on hyvä hetki tarkastella koko ruokintaa uudelleen.
Kivennäisiä ja hivenaineita ei kannata lisätä summittaisesti. Kokonaisuus tulisi rakentaa karkearehun, muun ruokinnan ja hevosen yksilöllisen tarpeen perusteella.
Erityisesti sinkin, kuparin ja seleenin kohdalla sekä liian vähäistä että tarpeettoman suurta saantia on syytä välttää. Myös kivennäisten välisillä suhteilla on merkitystä, joten useiden päällekkäisten valmisteiden käyttö ei välttämättä paranna ruokinnan tasapainoa.
CdG Minerals -sarjan tuotteilla ruokintaa voidaan täydentää kohdennetusti hevosen muun ruokinnan perusteella.
Entä herkkävatsainen hevonen?
Jos hevosen vatsa tai suolisto reagoi herkästi ruokinnan muutoksiin, siirtymä kannattaa tehdä erityisen maltillisesti.
Ensimmäisenä kannattaa tarkistaa ruokinnan perusta: saako hevonen riittävästi hyvälaatuista karkearehua, ovatko ruokintavälit tasaiset ja onko ruokinnassa tapahtunut liian monta muutosta samanaikaisesti?
Herkkävatsaisella hevosella muutokset kannattaa tehdä mahdollisimman hitaasti ja portaittain.
Ruokintaa voidaan tarvittaessa täydentää myös vatsan ja suoliston ruokinnalliseen tukemiseen suunnitelluilla tuotteilla.
CdG valikoimasta tähän tarkoitukseen löytyvät esimerkiksi Protect That Tummy, Tummy Saver ja Gastro Clay B.
Tarkista myös E-vitamiinin saanti
Tuore vihreä laidunruoho on hevosen tärkeä luonnollinen E-vitamiinin lähde. Kun laidunkausi päättyy ja ruokinta perustuu varastoituun karkearehuun, E-vitamiinin saanti voi vähentyä merkittävästi, sillä E-vitamiinin määrä laskee rehun varastoinnin aikana. Siksi E-vitamiinin saanti kannattaa tarkistaa erityisesti hevosilla, jotka eivät enää saa tuoretta vihreää ruohoa. Työskentelevillä hevosilla asia korostuu entisestään, sillä E-vitamiini toimii elimistössä tärkeänä antioksidanttina ja sen tarve voi olla suurempi pitkäkestoisessa rasituksessa.
CdGE sisältää 100 % luonnollista E-vitamiinia ja sopii ruokinnan täydentämiseen erityisesti silloin, kun hevonen ei saa E-vitamiinia tuoreesta laidunruohosta riittävästi.
Syksyn tärkein ruokintaohje: älä muuta kaikkea kerralla
Hevosen syysruokinnan ei tarvitse olla monimutkaista.
Aloita karkearehusta. Selvitä, mitä hevonen syö, arvioi sen todellinen tarve ja täydennä ruokintaa vasta sen perusteella.
Kun laitumelta siirrytään vähitellen sisäruokintakauteen, muutama perusasia vie jo pitkälle:
hyvälaatuinen ja riittävä karkearehu, rauhalliset ruokinnan muutokset, riittävä vesi ja suola sekä hevosen tarpeeseen sopiva kivennäis- ja hivenaineruokinta.
Ja ennen kaikkea – seuraa hevosta.
Lihavuuskunto, lihaksisto, karvapeite, lannan koostumus, ruokahalu, vireystila ja suorituskyky kertovat yhdessä paljon siitä, kuinka hyvin ruokinta juuri sille hevoselle toimii.
