Ruokinta on asia, jolla voi huomattavasti vaikuttaa hevosen terveyteen ja suorituskykyyn, mutta rakettitiedettä se ei ole. Maalaisjärki ja kohtuus vievät pitkälle, mutta niin vie myös hyvä heinäanalyysi ja oman hevosen energiatarpeen ja rehunkäyttökyvyn tunnistaminen.
Kovassa treenissä olevalla kilpahevosella on tarkempia ja erilaisia ravintotarpeita kuin kevyessä käytössä olevalla harrastehevosella, mutta perusperiaatteet pätevät kaikkiin hevosiin. Melko yksinkertaisella ruokinnalla pääsee yleensä jo pitkälle, kun perusasiat ovat kunnossa. Yksi tärkeimmistä lähtökohdista sopivan ja oikeanlaisen ruokinnan löytymiselle on määrittää hevosen energiantarpeet sen käyttötarkoituksen mukaisesti. Jos energiantarve arvioidaan paljon todellista suuremmaksi, on vaara, että hevonen lihoo. Ylipaino ja lihominen altistavat monille erilaisille sairauksille. Jos taas arvio menee pahasti alakanttiin, hevonen voi laihtua, sen lihaksisto ei kehity ja jaksaminen sekä suorituskyky heikkenee. Pääsääntöisesti omistajat yliarvioivat hevosiensa työtaakan ja harjoittelun rasittavuuden ja sitä kautta myös energiatarpeen. Pelkän liikunnan ja treenin määrän lisäksi on hyödyllistä arvioida myös työn intensiteettiä.
- Kevyt liikunta: liikunnasta valtaosa on kävelyä ja ravia, yhteensä muutama tunti viikossa.
- Kohtuullinen liikunta: 3-5 tuntia viikossa enimmäkseen ravia, mutta myös käyntiä ja laukkaa sekä jonkin verran vaativampaa harjoitusta tai valmennusta.
- Raskas liikunta: 4-5 tuntia viikossa ravia, laukkaa sekä intensiivisempää treeniä tai valmennusta.
- Erittäin raskas harjoittelu: 6-12 tuntia viikossa tehokasta perustreeniä sekä anaerobista kestävyys- tai vauhtiliikuntaa.
Valtaosa hevosista sijoittuu kolmeen ensimmäiseen luokkaan. Kevyttä ja kohtalaista työtä tekevät hevoset eivät juurikaan eroa energiatarpeiltaan ylläpitohevosen energiatarvemäärästä, ja tämä on monelle yllätys. Toisaalta, raskaasti suorittavat urheiluhevoset tarvitsevat energiaa jopa kaksi kertaa enemmän kuin levossa olevat. Energiatarpeeseen vaikuttaa aina toki myös hevosen rotu, ikä, aineenvaihdunta sekä treenin määrä ja laatu.
Hiilihydraatit ovat hevosen tärkein energian lähde
Hevosen perusruokavalio koostuu aina karkearehusta eli heinästä. Hevonen saa energiaa hiilihydraateista ja rasvoista. Nämä imeytyvät ohutsuolessa. Hiilihydraatteihin kuuluvat tärkkelys, sokerit, selluloosa ja muut kuidut, jotka pilkkoutuvat glukoosiksi ennen imeytymistään. Lisäksi hiilihydraatit jaetaan ei-rakenteellisiin, kuten sokerit ja tärkkelys sekä rakenteellisiin, kuten selluloosa. Rakenteelliset hiilihydraatit sisältävät kuitua ja ovat yksi tärkeimmistä komponenteista hevonen paksusuolen optimaalisen toiminnan varmistamisessa. Energian ohella hiilihydraatteja tarvitaan kasvamiseen, lihasten työskentelyyn, aineenvaihduntaan sekä hermostoon. Mikäli hevonen syö suuria rehumääriä tai on herkkä hiilihydraateille, tulee tärkkelyksen määrää tarkkailla. Sulamaton tärkkelys aiheuttaa suoliston happamoitumista lisäten vatsaongelmien riskiä. Ei-rakenteelliset hiilihydraatit (NSC:t) tulevat sokereista ja tärkkelyksistä, pääasiassa viljoista.
Kuituaineiden sulatus ja hajottaminen tapahtuvat paksusuolessa. Prosessi muodostaa haihtuvia rasvahappoja, jotka imeytyvät hevosen verenkiertoon. Rasvahappojen osuus energiasta on vertailtavissa karkearehun ja väkirehun suhteeseen. Mitä enemmän ruokinnassa on karkearehua, sitä isompi osuus energiansaannista tulee rasvahapoista. Laitumella ollessaan hevonen taas saa suuren osan energiasta glukoosista, sillä ruoho sisältää paljon sokeria. Useimmat paljon raskasta työtä tekevät hevoset tarvitsevat jaksaakseen ei-rakenteellisia hiilihydraatteja (NSC). Näilläkin hevosilla on kuitenkin syytä tarkkailla kokonaissokerin ja tärkkelyksen määrää ja syöttää vain sen verran mitä hevonen tarvitsee iän ja harjoituksen intensiteetin perusteella.
Hevosen paksusuolessa asuu miljardeja hyödyllisiä mikrobeja, jotka sulattavat kuituja ja tuottavat haihtuvia rasvahappoja, joita elimistö käyttää energianlähteenä. Kuitu auttaa pitämään paksusuolen oikeassa pH-tasapainossa ja vähentää huomattavasti ähkyriskiä. Heinä on sitä, mitä hevoset on suunniteltu syömään, ja sitä tulisi aina ruokkia vähintään 1 % eläimen painosta päivässä. Erityisesti, mikäli kyseessä on raskasta työtä tekevä urheiluhevonen, kannattaa panostaa heinäanalyysiin, joka kertoo tarkat ravintoainetasot ja auttaa määrittämään, mitä ravintoaineita hevosen ruokavalioon tulisi lisätä. Hyvälaatuiset rasvat ovat helppo – ja usein myös turvallisempi – tapa lisätä energiaa suorituskykyisen hevosen ruokavalioon kuin suurten viljamäärien lisääminen. Muista vesi ja suolot Nämä ravintoaineet jäävät usein vähemmälle huomiolle, mutta raikas ja puhdas vesi sekä riittävä suola on erittäin tärkeää kaikille eläimille, mutta erityisesti treenissä oleville hevosille. Kuumalla säällä liikkuessaan hevoset voivat hikoilla jopa 10-15 litraa tunnissa. Lisäksi hevosen hiki sisältää enemmän elektrolyyttejä kuin mitä kehossa kiertää, päinvastoin kuin ihmisillä. Tämä tarkoittaa, että hikoilevalle hevoselle pelkän veden antaminen vain laimentaa elektrolyyttipitoisuutta kehossa. Koska elektrolyyttejä tarvitaan ylläpitämään nestetasapainoa ja kunkin kennon sähköistä aktiivisuutta, ne ovat erittäin tärkeitä suorituskyvyn kannalta! Normaalioloissa, kun hevosesta erittyy vain pieniä määriä hikeä, suolakivi tai irtonainen suola toimii heinän ja viljan lisäksi. Pitkäaikainen ja runsas hikoilu vaatii täydennykseen myös kaliumia, natriumia ja kloridia.
Riittävä valkuaismäärä
Energian lisääminen hevosen ruokavalioon tapahtuu jo hiilihydraateilla tai rasvoilla. Vaikka proteiinia ja tarkemmin sanottuna tiettyjä aminohappoja tarvitaan kasvuun, lihasten ja kehon järjestelmien ylläpitämiseen, proteiini on melko tehoton energialähde. Hevoset tarvitsevat välttämättömiä aminohappoja, joista tärkeimmät ovat lysiini, metioniini ja treoniini. Kevyttä työtä tekevät hevoset pystyvät usein täyttämään valkuaisen tarpeensa hyvälaatuisesta heinästä tai ruohosta. Kohtalaista tai raskasta työtä tekevillä hevosilla on korkeampi proteiinin tarve, mitä voidaan täydentää esimerkiksi viljoilla, väkirehuilla tai sinimailasella. Valkuaista ei ole syytä syöttää liikaa, sillä sen poistaminen rasittaa kehoa ja altistaa lihomiselle. Jos hevosen virtsassa on vahva ammoniakin haju, voi se olla merkki siitä, että hevonen saa liikaa proteiinia. Toisaalta riittävän valkuaisen puuttuminen estää mm. lihaksiston kehittymisen, joka on oleellista erityisesti urheiluhevosilla.
Stressinhallinta
Moni urheiluhevonen saattaa kokea stressiä elämässään ja stressitilojen sietäminen vaihtelee hyvin paljon yksilöllisesti. Stressi voi vaikuttaa hevonen ruuansulatusjärjestelmään, mutta myös tuki- ja liikuntaelimistöön. Urheiluhevosen raajat sekä kaviot joutuvat kovalle rasitukselle ja tärähdyksille. Nivelspesifisten ravintoaineiden, kuten glukosamiinin ja kondroitiinisulfaatin, sekä kavioravinteiden, kuten orgaanisen sinkin ja biotiinin, tarjoaminen voi auttaa suojaamaan niveliä ja kavioita vaurioilta. E-vitamiini ja orgaaninen seleeni toimivat elimistössä antioksidantteina ja ovat erittäin tärkeitä komponentteja urheiluhevosen ruokavaliossa. Antioksidantit auttavat torjumaan harjoitukseen ja aineenvaihduntaan liittyvien vapaiden radikaalien aiheuttamia lihasvaurioita. Orgaaniset hivenaineet ovat paitsi tärkeitä nivelten ja kavioiden hyvinvoinnin osatekijöitä, myös oleellisia hevosen hermoston normaalin toiminnan sekä immuunijärjestelmän kannalta. Stressi, jolle hevoset altistuvat treenin, matkustamisen, kilpailemisen, uusien ympäristöjen ja muiden tekijöiden vuoksi, voivat vaikuttaa niiden suoliston mikrobiomiinsa ja aiheuttaa ruoansulatushäiriöitä. Lisäksi esimerkiksi suuret väkirehumäärät, joita voidaan tarvita jaksamiseen, voivat altistaa suolisto-ongelmille. Suoliston toimintaa tukevat pre- ja probiootit, voivat auttaa minimoimaan ruoansulatusvaivoja ja turvaamaan suoliston toimintaa. Avain hevosten, niin kevyempää kuin raskaampaakin työtä tekevien, ruokintaan on kohtuus ja ravintoaineiden tasapaino. Käytä maalaisjärkeä ja tarkkaile oman hevosesi käytöstä ja käytöksen muuttumista.
