Hevosen kivennäiset

Mikä kivennäinen vaikuttaa mihinkin?

Hevosen perusrehu on heinä ja siksi heinän tulisin olla mahdollisimman hyvälaatuista ja ravinteikasta. Laatu ja ravinteikkuus kuitenkin vaihtelevat mm. vuodesta, säästä, tuottajasta ja maaperästä johtuen. Heinän ja/tai laitumen lisäksi hevonen tarvitseekin kivennäisvalmisteita.

Kivennäis- ja hivenaineet ovat tärkeitä hevosen luuston ja sidekudosten rakennusaineita. Ne osallistuvat myös moniin elimistön kemiallisiin reaktioihin. Hevosen tärkeimmät kivennäisaineet ovat kalsium, fosfori, magnesium, natrium, kloori ja kalium. Tärkeimpiä hivenaineita ovat rauta, kupari, sinkki ja seleeni. Kivennäisaineiden saanti tarve vaihtelee hevoskohtaisesti riippuen mm. niiden iästä, rodusta, koosta sekä työn raskaudesta. Yleisiä ruokintasuosituksia voi tarkistaa täältä.

Jodi: Hevonen tarvitsee jodia kilpirauhashormonin muodostukseen. Kilpirauhanen mm. säätelee aineenvaihdunnan nopeutta, energiantuotantoa ja painoa. Varsat ja täysi-ikäiset hevoset tarvitsevat jodia 1-2 mg/pvä, mutta kantavilla ja imettävillä tammoilla tarve on hieman suurempi. Jodin sopiva saanti on tärkeää siitostammalle, sillä se vaikuttaa mm. tamman kiimakiertoon. Erityisen paljon jodia on merilevässä, joten sen käyttöä tulisikin tarkkailla, eikä annostuksen tulisi ylittää noin 30 grammaa vuorokaudessa. Jodia on myös heinässä ja kaurassa sekä mineraalisuolassa.

Kalium: Kalium vaikuttaa hevosen nestetasapainoon ja lihasten aineenvaihduntaan. Sitä tarvitaan myös hermoimpulssien välittämiseen. Kalium ja natrium liittyvät toisiinsa ja niiden väärä suhde voi aiheuttaa lihasongelmia. Hevonen saa kaliumia yleensä tarpeeksi perusrehuistaan. Kaliumin puutos voi näkyä lihasheikkoutena, väsymyksenä tai ummetuksena, mutta se on harvinaista.

Kalsium: Kalsium on hevosen luuston rakennusaine. Kalsiumia tarvitaan myös lihaksiston ja hermoston yhteistyön toimintaan. Perusrehu on hevosen suurin kalsiumlähde. Apilaa ja sinimailasta sisältävä rehu sisältää enemmän kalsiumia kuin korsikasveista tehtyä rehu. Myös melassi on hyvä kalsiumlähde. Kivennäisistä hevonen tarvitsee eniten kalsiumia ja fosforia. Kalsium ja fosfori ovat luuston merkittävimpinä rakennusaineina tärkeitä erityisesti kantavalle tammalle ja kasvavalle varsalle. Kalsiumin ja fosforin suhde pitäisi olla kantavien tammojen ja varsojen koko noin 1,8:1, muilla hevosilla 1,3–1,5:1.

Koboltti: Hevosen kobiltin päivätarve on noin 0,6- 1 mg. Kobolttia tarvitaan B12-vitamiinin muodostukseen hevosen elimistössä ja se on tärkeää myös joidenkin entsyymien toiminnalle. Hevosen perusrehut sisältävät kobolttia, mutta erityisen paljon sitä sisältävät melassi, pellava ja oluthiiva. Puutosoireita ovat mm. anemia, ruokahalun lasku, nuolemishalu, mutta puutokset ovat hevosilla harvinaisia.

Kupari: Kuparia tarvitaan energia-aineenvaihduntaan liittyvien entsyymien toimintaan sekä hermostoon, luustoon ja sidekudoksiin sekä veren hemoglobiinin muodostamiseen ja punasolujen toimintaan. Kupari vaikuttaa myös raudan imeytymiseen. Perusrehuissa on vain pieniä määriä kuparia, joten hevosen tulisi saada sitä kivennäisvalmisteista. Kuparin puutosoireina ilmenee yleensä anemiaa, karvapeitteen heikkenevää väritystä, ruoansulatushäiriöitä sekä nuolemishalua. Varsoilla kuparin puutos voi aiheuttaa kasvuhäiriöitä ja varsoilla erityisen tärkeää onkin tarkistaa kuparin ja sinkin saanti. Lisäksi suhteen tulisi olla oikea, sillä liiallinen sinkki heikentää kuparin imeytymistä. Kupari-sinkki -suhteen tulisi olla noin 1:4. Aneemisilta hevosilta on aina tarkistettava kuparin saanti.

Mangaani: Mangaanin tehtävät liittyvät luuston ja sidekudoksen kasvuun sekä hermoston toimintaan. Mangaania tarvitaan elimistön energia-aineenvaihdunnassa sekä mm. nivelruston muodostukselle tärkeän kondroitiinisulfaatin synteesiin. Kondroitiinisulfaattia on runsaasti luun, ruston sekä sidekudoksen soluväliaineessa. Muun muassa laidunruoho, olki ja leseet sisältävät mangaania. Magnaanin puutosoireina voi olla luustovikoja, hermostohäiriöitä ja ruokahaluttomuutta.. Hevonen tarvitsee mangaania suurin piirtein saman verran kuin sinkkiä ja rautaa, eli 300-400 mg / pvä.

Magnesium: Magnesium on myös yksi luukudoksen ainesosista. Sillä on myös tärkeä merkitys lihasten ja monien entsyymien toiminnassa sekä hevosen aineenvaihdunnan toimimisessa. Hevonen tarvitsee magnesiumia lihasten supistumiseen ja hermoimpulssien välittämiseen. Sen toiminta on usein yhteydessä kalsiumiin ja magnesiumiin. Kalsiumin puute tai näiden väärä suhde voi aiheuttaa lihas- ja hermosto-ongelmia. Puutosoireina tavataan mm. lihasvapinaa, hermostohäiriöitä ja ruokahalun laskua. Keskimäärin hevonen tarvitsee noin 10 g magnesiumia päivässä. Kilpahevoset tarvitsevat enemmän, noin 15 – 20 g. Yliannostus saattaa aiheuttaa lihaskankeutta. Magnesiumia on erityisesti sinimailasessa, melassileikkeessä ja melassissa. Myös chia ja pellava ovat hyviä magnesiumin lähteitä.

Natrium ja kloori: Natrium ja kloori esiintyvät elimistössä yleensä yhdessä natriumkloridi-nimisenä yhdisteenä, eli suolana. Natrium säätelee hevosen nestetasapainoa ja lihasten aineenvaihduntaa. Päivätarve vaihtelee hevosittain mm. niiden tekemästä työmäärästä riippuen. Kilpahevosille suositellaan 60- 120 g päivässä, vähemmän liikkuvat tarvitsevat vähemmän. Yleisimmät puutosoireet ovat maan nuoleminen, ruokahaluttomuus, väsymys sekä lihasheikkous. Hevosen perusrehuissa on yleensä niukasti natriumia ja klooria ja suolantarve voidaankin tyydyttää suolakivellä. Raskaassa työssä olevat kilpahevoset saattavat tarvita suolan lisäämistä myös rehujen joukkoon. Liiallinen suolansaanti aiheuttaa lisääntynyttä virtsausta.

Seleeni: Seleeni on hevoselle elintärkeä, mutta liiallisesti saatuna myrkyllinen hivenaine. Seleeni vaikuttaa mm. kilpirauhashormonin tuotantoon ja sillä on myös tärkeä merkitys lisääntymistoiminnoille ja hedelmällisyydelle. Seleeni vaikuttaa myös lihasten toimintaan yhdessä E-vitamiinin kanssa ja E-vitamiini voi antioksidanttina osittain korvata seleeniin puutetta ja päinvastoin. Seleeniä on maaperässä vain vähän ja siksi hevosen tulisi saada sitä väki- ja kivennäisrehuissa. Puutosoireita ovat lihasrappeuma ja yleinen lihasten väsymys. Päivätarve on n. 0,9-1,5 mg.

Rauta: Hevosilla on hyvin harvoin puutetta raudasta, sillä perusrehut sisältävät sitä suhteellisen paljon. Lisäksi hevosen elimistö kierrättää ja pidättää rautaa tehokkaasti. Alhaisiin rauta-arvoihin löytyykin yleensä syy jostakin muusta, kuten jonkin muun hivenaineen sopimattomasta saannista tai suolistohäiriöistä. Urheiluhevoset kuitenkin voivat hyötyä kuureittain annetusta lisäraudasta muun muassa siksi, että rautaa poistuu kovassa rasituksessa elimistöstä enemmän kuin normaalissa aineenvaihdunnassa.

Raudan yliannostus heikentää muiden kivennäisten, kuten mangaanin ja sinkin sekä ennen kaikkea kuparin imeytymistä ja voi johtaa niiden puutosoireisiin. Liiallinen rautavalmisteiden käyttö voi aiheuttaa rautamyrkytyksen erityisesti varsoille. Rauta liittyy hevosen hapenottokykyyn sekä yleiseen suorituskykyyn. Monissa kivennäisrehuissa on lisättynä hieman myös rautaa. Raudan puutteen oireita ovat anemia, väsymys, huono karva ja ripuli. Hevosen yleinen raudan päivätarve on n.350- 450 mg. Niissä harvinaisissa tapauksissa, joissa hevosella esiintyy raudan puutetta, syynä ei yleensä ole vähäinen saanti vaan raudan huono hyväksikäyttö.

Rikki: Rikki on tärkeä hevosen elimistön proteiininmuodostukselle. Rikki toimii myös vitamiinien rakennusaineena. Hevosen elimistössä on itsessään pieniä määriä rikkiä. Rikin tarve on pieni ja hevonen saa sitä yleensä kylliksi perusrehuistaan. Rikki on hyväksi mm. nivelille ja rustoille sekä kavioille.

Sinkki: Perusravinto kattaa pääsääntöisesti hevosen sinkin tarpeen. Sinkki vaikuttaa hevosen entsyymi- ja hormonitoimintaan, vastustuskykyyn, karvapeitteeseen, kasvuun, luustoon, ihoon, jouhiin ja kavioihin. Sinkin puutos saattaa näkyä ihovaurioina, huonona ruokahaluna tai esineiden nuolemisena. Tutkimusten mukaan maan, hiekan ja lannan syönti sekä puunpurenta saattavat johtua raudan tai kuparin puutteesta sekä ruokinnan väärästä kupari-sinkki -suhteesta (Aytekin et al. 2011). Jos hevonen saa rehussa liikaa sinkkiä, se häiritsee raudan ja kuparin hyväksikäyttöä. Sinkin puutos on hevosilla harvinainen. Sinkkiä löytyy mm. hiivasta, leseistä, iduista ja pähkinöistä.

Pii: Piitä tarvitaan hevosen luun muodostukseen, luuston rustokudoksen ja jänteiden kehittymiseen Sillä voi olla vaikutusta myös ihoon ja karvaan. Piitä on hiukan perusrehuissa, joten sitä lisätään usein kivennäisvalmisteisiin. Nokkonen on hyvä piin lähde.

Elektrolyytit: Hevonen saattaa hikoilla jopa useita kymmeniä litroja ja silloin se menettää myös merkittävän määrän suoloja ja kivennäisaineita eli elektrolyyttejä (natrium, kloridi, kalium, magnesium, kalsium). Hikoilu kuluttaa runsaasti vettä hevosen elimistöstä ja se saattaa kärsiä nestehukasta, mikä vaikuttaa myös suorituskykyyn.

Jos menetettyjä aineita ei korvata, syntyy puutosoireita: energiatason heikkenemistä, väsymistä, lihaskramppeja, hermostohäiriöitä, vapinaa ja yleisiä lihaskipuja. Elektrolyyttejä ei kuitenkaan pidä antaa turhan vuoksi, sillä myös ylisaannista aiheutuva häiriötila on elimistölle haitallinen.


Vanhemmat artikkelit Uudemmat artikkelit