Talven pitkän sisäkauden jälkeen laitumelle pääsy on hevoselle todellinen juhla. Kun portti ensimmäistä kertaa avautuu kevään vehreään maailmaan, monen hevosen askel kevenee ja silmä kirkastuu. Ne kirmaavat korvat tötteröllä, piehtaroivat nurmessa ja upottavat turpansa herkulliseen vihreään ruohopeitteeseen.
Laidun tarjoaa paitsi ravintoa, myös liikunnan vapautta, sosiaalisia kontakteja ja lajityypillistä käyttäytymistä – kaikkea, mitä hevonen tarvitsee voidakseen hyvin. Vihreän ruohon tuoreus ja makeus tekevät siitä houkuttelevaa, mutta juuri tämä ravinteikkuus tekee myös asteittaisesta laidunsiirtymästä niin tärkeää. Äkillinen ruokinnan muutos voi yllättää herkän ruoansulatuksen. Ravitsemuksen muutoksen huolellinen sopeutus tukee suoliston terveyttä, ehkäisee ruoansulatusongelmia ja edistää hevosen yleishyvinvointia.
Laidunsiirtymä vaatii asteittaista totutusta
Kevätlaidun sisältää runsaasti helposti sulavaa energiaa, erityisesti sokereita ja fruktaaneja, mutta on kuidultaan niukkaa. Nopea laidunnuksen aloitus voi aiheuttaa häiriöitä suoliston mikrobistossa, lisätä kaasun muodostusta ja kaviokuumeriskiä. Laidunnus kannattaakin aloittaa lyhyillä 15-20 minuutin jaksoilla ja lisätä laidunaikaa asteittain.
Kuitupohjaisen ruokinnan merkitys korostuu
Vaikka laidun näyttää tarjoavan kaiken, mitä hevonen voisi toivoa – vihreää, tuoretta ja runsasta – on sillä yksi heikkous: se ei ole aina tarpeeksi karkea. Erityisesti kevään ensimmäiset ruohotupsut ovat niin pehmeitä ja sokeripitoisia, että hevosen suolisto jää kaipaamaan tuttua, hitaasti sulavaa karkearehua. Kuidut ovat suoliston mikrobiston toiminnan ja pH:n vakauden kannalta välttämättömiä. Heinän tai säilörehun tarjoaminen myös laidunaikana tukee ruoansulatusta ja voi ehkäistä ruokintaperäisiä ongelmia.
Vesi ja elektrolyytit
Lämpimät säät ja lisääntynyt liike voivat lisätä hikoilua ja sitä kautta nesteiden ja elektrolyyttien tarvetta. Hikoilun myötä hevonen menettää erityisesti natriumia, kaliumia ja kloridia, jotka ovat hevosen suoliston ja hermoston toiminnalle elintärkeitä elektrolyyttejä. Näiden puute voi aiheuttaa väsymystä, lihasjäykkyyttä ja suorituskykyongelmia, jos menetettyjä elektrolyyttejä ei korvata.
Hevoselle paras juoma on raikas vesi – mutta joskus sen kylkeen tarvitaan ripaus suolaa, ja rankan suorituksen jälkeen myös palauttava elektrolyytti korvaamaan menetetyt suolot.. Hevosella on aina hyvä olla saatavilla suolakivi.
Väkirehun tarve usein vähenee
Keväisen laitumen energiaa ei aina silmä erota – mutta hevosen elimistö kyllä tuntee sen. Vihreä ruoho on täynnä vesiliukoisia sokereita, joista osa muuttuu suolistossa nopeasti energiaksi – ja toiset, kuten fruktaanit, voivat ylikuormittaa mikrobiston. Laidunruohon sokeripitoisuus voi olla keväällä jopa 150–250 g/kg kuiva-ainetta, mikä tekee siitä merkittävän energianlähteen. Tästä syystä monien hevosten väkirehutarvetta tulisi vähentää tai jopa poistaa laidunkauden ajaksi. Usein huomataan, että sama väkirehumäärä, joka toimi vielä huhtikuussa, onkin liikaa kesäkuussa. Esimerkiksi: 5 kg tuoretta laidunta voi sisältää 4–5 MJ enemmän energiaa kuin vastaava määrä kuivaa heinää (NRC, 2007).
Monesti ongelma ratkeaa yksinkertaisesti: väkirehua vähennetään tai poistetaan kokonaan.
Seuraa painoa ja mukauta ruokintaa
Kesän edetessä ruohon koostumus muuttuu: sokerit vähenevät ja kuitupitoisuus kasvaa. Tämän vuoksi ruokintaa tulisi arvioida säännöllisesti hevosen painon, ulosteen laadun ja aktiivisuuden perusteella. Silmä tottuu helposti ja aina ei ole helppo erottaa hevosen lihavuuskunnon muutosta. Apuna voi käyttää esimerkiksi helposti saatavilla olevaa ja helppokäyttöistä painomittaa.
Yhteenveto
Siirtymä keväästä kesään ei ole pelkkä laidunportin avaaminen. Se on hevosen elimistölle fysiologinen muutoskausi, joka vaatii huolellista ruokinnan säätöä, erityisesti kuitujen, energian ja elektrolyyttien osalta. Huomioimalla nämä tekijät vähennetään kaviokuumeen, ruoansulatushäiriöiden riskiä ja suorituskyvyn laskua.
Lähteet:
- Hintz, H. F., & Cymbaluk, N. F. (1994). Nutrition of the horse. Annual Review of Nutrition, 14(1), 243–267. https://doi.org/10.1146/annurev.nu.14.070194.001331
- Jansson, A., & Lindberg, J. E. (2012). A review of the impact of nutrition on the health and welfare of horses. Livestock Science, 144(1), 92–102. https://doi.org/10.1016/j.livsci.2011.11.008
- Longland, A. C., Barfoot, C., & Harris, P. A. (2009). Effects of period, water-soluble carbohydrate content, and amount of dry matter intake on the glycemic and insulinemic responses to pasture in ponies. The Veterinary Journal, 180(3), 329–337. https://doi.org/10.1016/j.tvjl.2008.03.010
- McCutcheon, L. J., & Geor, R. J. (2008). Thermoregulation and exercise-associated heat stress in horses. In K. W. Hinchcliff, A. J. Kaneps, & R. J. Geor (Eds.), Equine Sports Medicine and Surgery (2nd ed.). Saunders Elsevier.
- National Research Council. (2007). Nutrient requirements of horses (6th rev. ed.). The National Academies Press.
- Watts, K. A. (2005). Managing pasture to reduce the risk of laminitis. Safergrass.org. Retrieved from https://www.safergrass.org/
- Geor, R. J., & Harris, P. A. (2013). Feeding management of the equine athlete: Nutritional strategies for health and performance. Equine Veterinary Education, 25(11), 507–518. https://doi.org/10.1111/eve.12128
