- Vai tarpeellinen energianlähde?

Moni hevosenomistaja kammoaa hiilihydraatteja ja pyrkii mahdollisimman tehokkaasti välttelemään kaikkea rehuista saatavia hiilihydraatteja, erityisesti sokeria ja tärkkelystä. Hiilihydraatit - myös sokeri ja tärkkelys - ovat kuitenkin hevosen ruokavalion suurin energianlähde. Hevonen tarvitsee ravinnostaan hiilihydraatteja, jotta se voi ylläpitää normaaleja fysiologisia toimintojaan, ja mitä enemmän hevonen treenaa ja liikkuu, sitä enemmän se tarvitsee myös energiaa. On täysin mahdotonta poistaa hevosen ruokavaliosta kokonaan kaikki sokeri ja tärkkelys, vaikka hevonen söisi pelkkää heinää, sillä noin 75 % kaikesta kasviaineksesta koostuu hiilihydraateista. Tärkeää on huomioida, että hiilarien määrän tarpeella ja siedolla on suuria hevoskohtaisia eroja.

On kuitenkin fakta, että liian suuret määrät voivat aiheuttaa vakavia terveysongelmia, ja että hevosen ruuansulatusjärjestelmän fysiologia näyttää asettavan jonkinlaisen rajan sokerien ja tärkkelyksen määrälle, jonka hevonen voi käyttää turvallisesti. Pääsääntöisesti hevosille ei suositella suuria sokeri- ja tärkkelysmääriä kerralla. Hiilihydraattien liian vähäinen saanti voi kuitenkin vaikuttaa negatiivisesti hevosten suorittamiseen ja jaksamiseen, jopa aivo- ja lihastoimintaan.  Se, minkä määrän hevonen kestää hiilihydraatteja, tai jonka se tarvitsee suorittaakseen optimaalisesti, vaihtelee hyvin paljon yksilöittäin. Vähemmän liikkuville harrastehevosille hiilihydraattien rajoittaminen on usein suositeltavaa mm. liikalihavuuden ja ruuansulatusongelmien välttämiseksi, mutta yleensä hiilihydraatit aiheuttavat paljon vähemmän ongelmia urheiluhevosille, joilla ne toimivat tärkeinä energianlähteinä. Mikäli sokereita ja tärkkelystä ei ole riittävästi saatavilla, on vaarana, ettei hevonen pysty suorittamaan maksimaalisesti, vaan se väsyy. 

Hevoset saavat jonkin verran hiilihydraatteja heinästä ja laidunruohosta, mutta se, riittävätkökö ne pelkästään, erityisesti treenaville kilpahevosille, riippuu siitä, millaista työtä niiden oletetaan tekevän ja miten niiden odotetaan suorittavan. Hiilihydraatteja on karkearehussa, viljajyvissä ja viljan sivutuotteissa. Monet intensiivisesti työskentelevät urheiluhevoset voivat hyötyä hiilihydraateista, kuten viljoista ruokavaliossaan. Myös raskasta työtä tekevät ravihevoset, estehevoset, koulu- tai matkaratsut tarvitsevat energiaa ja hiilihydraatteja hieman eri tavoin.

Suuret kerralla syödyt määrät voivat aiheuttaa ongelmia

Mikäli hevonen syö lyhyessä ajassa erittäin suuren määrän sokeri- tai tärkkelyspitoista ravintoa, ei kaikki sokeri ja tärkkelys välttämättä ehdi sulaa hevosen ohutsuolessa, ja niitä pääsee virtaamaan paksusuoleen. Tämä aiheuttaa nopean verensokeri- ja insuliinitasojen nousun. Paksusuolessa mikrobit pilkkovat sokerit, jolloin samalla muodostuu suoliston pH:ta alentavaa maitohappoa. Happamuuden lisääntyessä suoliston normaali pieneliöstö alkaa tuhoutua ja happamuutta paremmin sietävä pieneliöstö lisääntyä. Näistä mikrobeista osa tuottaa mm. kaviokuumetta aiheuttavia myrkkyjä. Happamoituminen voi aiheuttaa myös ripulia, vatsahaavaa, ähkyoireita ja vaurioittaa suolen seinämää, jotka heikentävät ravintoaineiden imeytymistä.

Eri hevoset sietävät sokereita eri tavoin ja joillekin hevosille ongelmia aiheuttaa jo huomattavasti pienemmät sokerimäärät kuin toisille hevosille.  Pääsääntöisesti sokereiden vaikutukset ovat kuitenkin yhteydessä ennen kaikkea ruokintakertojen lukumäärään, annoskokoon sekä ylipäätään hevosen energiansaannin ja liikunnan määrän suhteeseen. Mitä useammin ja pienemmissä erissä rehut annostellaan, sitä paremmin sokerit sulavat oikeassa paikassa, eli ohutsuolessa.  Kaikki hiilihydraatit, sokerit ja tärkkelys eivät siis ole hevoselle haitallisia, kunhan niiden määrä pysyy kohtuullisena ja yksilön työmäärään suhteutettuna.

Eri hiilihydraateilla on väliä

Hevosen päivittäisessä ruokavaliossa on kaksi hiilihydraattisryhmää: ei-rakenteelliset ja rakenteelliset hiilihydraatit. Rakenteelliset hiilihydraatit ovat kasvien kuituosia. Heinän osuus rakenteellisista hiilihydraateista on suurin hevosen ruokavaliossa, mutta myös kuorelliset jyvät, kuten kaura, voivat vaikuttaa kokonaismäärään. Hevoset tarvitsevat rakenteellisten hiilihydraattien sulatukseen miljardien paksusuolessa olevien mikro-organismien apua. Mikrobikäyminen hajottaa kuidun käyttökelpoiseksi energiaksi, joka tunnetaan haihtuvina rasvahappoina. Rakenteelliset hiilihydraatit ovat tärkeitä hevosille, sillä ne auttavat ylläpitämään tervettä ruuansulatusjärjestelmää ja edistävät suoliston toimintaa. Rakenteellisilla hiilihydraateilla on tärkeä rooli terveiden aineenvaihdunnan olosuhteiden ylläpitämisessä ja niiden läsnäolo hevosen ruokavaliossa auttaa myös säätelemään ei-rakenteellisten hiilihydraattien saantia ja auttavat glukoosin vapautumisessa verenkiertoon. Tämä voi estää verensokerin piikkejä, jotka voivat johtaa aineenvaihduntaongelmiin, kuten insuliiniresistanssiin.

Ei-rakenteellisia hiilihydraatteja (mm. sokeri ja tärkkelys) hevonen saa eniten viljoista ja jyvistä. Ohutsuolen ruuansulatusentsyymit hajottavat nopeasti nämä ei-rakenteelliset hiilihydraatit yksinkertaisempaan muotoon, jonka suolen seinämä sitten imee. Hevonen käyttää tätä imeytynyttä glukoosia välittömästi energiatarpeisiinsa, kuten ruuansulatukseen ja jos sitä on käytettävissä liikaa, se varastoituu lihaksiin ja voi aiheuttaa liikalihavuutta.

Ei-rakenteellisten hiilihydraattien riittävyyttä tulee tarkastella urheiluhevosten kohdalla, ja toisaalta niiden maltillista saantia mm. hevosilla, joilla on esimerkiksi metabolinen oireyhtymä, tai jotka ovat alttiita kaviokuumeelle, kuten monet alkuperäisrodut.

Pääsääntöisesti hyvä nyrkkisääntö ei-rakenteellisten osuudelle on ruokavaliosta noin 10 - 15%, urheiluhevosille noin 20 % ja aineenvaihduntaongelmista (IR, EMS) kärsiville alle 10 %. Myös hevoset, joilla on Cushingintauti, hyötyvät alhaisesta sokerin ja tärkkelyksen määrästä.  Sisäruokintakaudella tällaisille hevosille kannattaa pyrkiä syöttämään rehuja, joissa on suhteellisen matala sokeripitoisuus. Karkearehuissa tavoiteltu sokeripitoisuus on yleensä noin 50-150 g /ka eli noin 5 -15%.

Riittävä energia tärkeää suorituskyvylle

Hevoset tarvitsevat energiaa erilaisten töiden suorittamiseen: aerobiseen, pitkäaikaiseen työskentelyyn sekä anaerobiseen, joka on nopeatempoisempaa ja raskaampaa suorittamista, kuten esimerkiksi kilpailut. Energiaa voi saada sekä hiilihydraateista että rasvoista.

Vaikka rasva tuottaa noin kaksi kertaa enemmän energiaa kuin hiilihydraatit, elimistö ei pysty käyttämään sitä ilman happea ja aerobista työtä. Tästä syystä hiilihydraatit, erityisesti sokeri ja tärkkelys, ovat välittömästi elimistön saatavilla energiaksi anaerobiseen työhön, kun elimistö ei pysty käyttämään rasvaa. Raskaasti harjoittelevat hevoset eivät pääsääntöisesti pysty täyttämään energiavaatimuksiaan pelkällä karkearehulla, vaan niiden on saatava myös joitakin hiilihydraatteja sisältäviä rehuja. Kun harjoituksen määrä ja vaativuus kasvaa, kasvaa myös kehon sokerin ja tärkkelyksen tarve. Intensiivisesti treenaavat hevoset ovat enemmän riippuvaisia siitä, että niillä on suhteellisen saatavilla oleva hiilihydraattilähde energianlähteenä, sillä anaerobisesti työskennellessä energiatarpeet täytetään käyttämällä hiilihydraatteja. Toisaalta, liiallisen suuri sokerien ja tärkkelyksen määrä voi johtaa hermostuneeseen käyttäytymiseen ja suorituskyvyn laskuun.

Sokeri ja tärkkelys ovat tärkeitä myös harjoituksen jälkeen lihasglykogeenin täydentämisessä.  Lihasglykogeeni on tärkein energianlähde esimerkiksi lihasmassan kasvuun tähtäävän harjoituksen aikana. Raskaan treenin jälkeen lihasten glykogeenivarastot laskevat lähes puoleen harjoitusta edeltävään tilaan nähden ja kestävyysharjoituksessa tilanne on usein vieläkin dramaattisempi. Alhaisilla lihasten glykogeenivarastoilla harjoituksen intensiteetti laskee ja toisaalta lihasten kasvuun vaikuttavien tekijöiden signaalit lihaksissa vähentyvät. Tutkimustulokset ovat osoittaneet, että lihasten glykogeenin täyttyminen tapahtuu nopeammin, jos hevonen saa treenin jälkeen sekä heinää että joitakin sokeria ja tärkkelystä sisältäviä rehuja, verrattuna pelkkään heinään.

Laitumen sokerit

Keskeistä sokerin ja tärkkelyksen lisäämisessä ja vähentämisessä on tietää, mistä rehuista nämä hiilihydraatit saadaan. Eniten tärkkelystä saadaan viljojen jyvistä; maississa tärkkelystä on noin 70 %, kaurassa noin 44 %. Karkearehut, mukaan lukien heinä- ja palkokasvit, sisältävät tyypillisesti alle 3 % tärkkelystä kuiva-aineesta laskettuna. Nurmessa sokeria on huomattavasti enemmän, mutta myös heinien sokeripitoisuus vaihtelee kasvien kasvuvaiheen, ympäristöolosuhteiden (kuten lämpötila ja kosteus), maantieteellisen alueen ja kasvilajien mukaan. Useimpien ruohojen sokeripitoisuus on 7-15 % kuiva-aineesta, mutta se voi nousta jopa 30% suotuisissa olosuhteissa, kuten kylmillä keleillä ja kosteudessa. On kuitenkin tärkeää pitää mielessä, että sokerin ja tärkkelyksen määrä hevosen ravinnossa on suhteessa siihen, kuinka paljon se tiettyä ainesosaa tai rehua kuluttaa. Niissä tapauksissa, joissa on syytä rajoittaa hevosen saamaa tärkkelyksen ja sokerin määrää, kannattaa valita rehuja, joissa ensisijaisena energialähteenä on käytetty rasvaa ja kuitua. Heinässä, joka on kaadettu aikaisin päivällä ja jossa on pitkä kuivumisaika, on tyypillisesti vähemmän sokeria kuin iltapäivällä kaadetussa heinässä, joka kuivuu nopeasti. Myös ensimmäisen sadon heinässä sokeri on yleensä matalampi kuin toisessa sadossa.

Ruokintaperäiselle kaviokuumeelle herkkien hevosten laiduntamista kannattaa välttää aikoina, jolloin ruohon sokeripitoisuus on korkea. Tyypillisesti näin on syksyllä ja keväällä lämpötilan ollessa matala (+5- - 5 °C), kuumalla säällä (yli 30 °C), kuivina kausina sekä huonosti lannoitetulla laitumella, jolloin kasvit ovat stressitilassa.  Maaperän terveenä pitäminen voi johtaa myös vähäsokerisempaan ruohoon.

Laidunruohon sokeripitoisuus vaihtelee vuorokauden aikana niin, että yleensä se on aamulla lämpimän yön jälkeen alhaisin ja kohoaa korkeimmilleen aurinkoisena iltapäivänä, jolloin kasvit yhteyttävät vilkkaasti. Tästä syystä riskiryhmiin kuuluvat hevoset kannattaa viedä laitumelle varhain aamulla ja hakea pois puolilta päivin. Myös yö on turvallista laidunaikaa sokerien näkökulmasta. Syksyllä kylmien öiden jälkeen tilanne voi olla toisinpäin eli nurmen sokeripitoisuus onkin korkein aamulla. Keskikesällä laidunnurmi on hevosille turvallisempaa kuin kevään nuori, lehtevä nurmi.

FAKTA:

IR tarkoittaa insuliiniresistanssia, joka on aineenvaihdunnanhäiriö, jossa kehon solut reagoivat vähemmän insuliinille, mikä johtaa korkeisiin glukoositasoihin verenkierrossa. Tämä voi johtaa erilaisiin terveysongelmiin. 

EMS on hevosen metabolinen oireyhtymä, jonka oireena on mm. liikalihavuus ja epänormaali rasvan jakautuminen mm. niskaan ja hännän tyveen.

Lähteet:

Al Jassim, R.A.M. et al. The Bacterial Community of the Horse Gastrointestinal Tract and Its Relation to Fermentative Acidosis, Laminitis, Colic, and Stomach Ulcers. Vet Clinics: Equine Pract. 2009.

Richards, N. et al. The effect of current grain feeding practices on hindgut starch fermentation and acidosis in the Australian racing Thoroughbred. Aus Vet J. 2006.

The Horse: Sugars and Starches in Horse Diets: They’re Not All Bad! https://thehorse.com/17160/sugars-and-starches-theyre-not-all-bad/

The Role of Macronutrients in Equine Nutrition, Haley M. Zynda, MS, Educator, Ohio State University Extension, Wayne County

Sara L. Mastellar, PhD, Equine Faculty, Ohio State University Agricultural Technical Institute

Elizabeth Share, MS, 4-H Livestock Program Specialist, The Ohio State University