Hevosen ruoansulatuksesta ja suolistosta puhuttaessa, hiiva, MOS ja beetaglukaanit mainitaan hyvin usein samassa yhteydessä. Syy on ennen kaikkea siinä, että MOS ja beetaglukaanit ovat hiivan luonnollisia rakenneosia, ja tutkimuksissa on havaittu, että nämä kolme täydentävät toisiaan suolistossa eri tavoin.
Hiiva toimii kokonaisuudessa ikään kuin “toiminnan mahdollistajana”, MOS vaikuttaa suolistoympäristön ja bakteerien väliseen vuorovaikutukseen ja beetaglukaanit liittyvät suoliston ja vastustuskyvyn normaaliin yhteyteen. Yhdessä ne muodostavat kokonaisuuden, jota on tutkittu paljon erityisesti hevosen kuitupohjaisen ruokinnan yhteydessä.
Hiiva – miksi se on kiinnostava hevosen ruoansulatuksessa?
Hevosen ruoansulatus perustuu pitkälti paksusuolen mikrobikäymiseen. Karkearehun kuitu ei ole hevoselle suoraan energiaa, vaan se täytyy ensin hajottaa suolistomikrobien avulla. Tutkimuksissa hiivaa on tarkasteltu juuri tästä näkökulmasta.
Useissa tutkimuksissa on havaittu, että hiivavalmisteiden käyttö liittyy kuidun parempaan sulavuuteen ja fermentaation tehokkuuteen. Tämä ei tarkoita sitä, että hiiva sulattaisi rehun hevosen puolesta, vaan sitä, että se auttaa luomaan suolistoon olosuhteet, joissa mikrobit pystyvät tekemään työnsä tehokkaammin. Tämän vuoksi hiivaa on tutkittu erityisesti karkearehuvaltaisessa ruokinnassa ja tilanteissa, joissa suoliston toimivuus on keskeistä (Glade, 1991; Medina et al., 2002; Graham-Thiers & Bowen, 2011; Journal of Equine Veterinary Science).
MOS – suolistoympäristön ja bakteerien vuorovaikutusta ohjaava rakenne
MOS-yhdisteet, eli mannanoligosakkaridit, eivät ole eläviä mikrobeja. Ne ovat hiivan soluseinästä peräisin olevia kuitumaisia rakenteita, jotka kulkevat ruoansulatuskanavan läpi imeytymättä. Tutkimuksissa MOS kiinnostaa erityisesti siksi, että se osallistuu bakteerien ja suolistoympäristön väliseen vuorovaikutukseen.
Kirjallisuudessa MOS-yhdisteitä on tutkittu bakteerien kiinnittymismekanismien näkökulmasta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että MOS-rakenteet voivat vaikuttaa siihen, miten tietyt bakteerit käyttäytyvät suolistossa ja mihin ne kiinnittyvät. Tämän vuoksi MOS-yhdisteitä tarkastellaan osana suolistoympäristön hallintaa, ei nopeavaikutteisena fermentoituvana kuituna (Spring et al., 2000; Desrochers et al., 2005; Johnson, 2019; Journal of Animal Science).
Beetaglukaanit – linkki suoliston ja vastustuskyvyn välillä
Beetaglukaanit ovat hiivan soluseinän rakenteellisia glukoosiketjuja. Ne eroavat monista muista ravintokuiduista siinä, että niiden muodon elimistö tunnistaa biologisesti. Tästä syystä beetaglukaanit eivät ole tutkimuksissa kiinnostavia energianlähteenä, vaan siksi, miten ne osallistuvat suoliston ja elimistön normaaleihin tunnistus- ja viestintämekanismeihin.
Tutkimuksissa beetaglukaanit liitetään usein suolistoperäiseen immuunijärjestelmään. Suuri osa hevosen vastustuskyvystä toimii suoliston kautta, ja beetaglukaanien on havaittu olevan osa tätä normaalia vuorovaikutusta. Kyse ei ole sairauksien ehkäisystä tai hoidosta, vaan siitä, miten elimistö tunnistaa rakenteita ja ylläpitää normaalia puolustusvalmiutta (Vetvicka & Oliveira, 2014; Delgado et al., 2012; Smith & Williams, 2018; Veterinary Immunology and Immunopathology).
Mistä hevonen saa hiivaa, MOS:ia ja beetaglukaania?
Hevonen ei muodosta hiivaa, MOS-yhdisteitä tai beetaglukaania itse, vaan ne tulevat aina ruokinnan kautta. Hiivaa saadaan hiivaa sisältävistä täydennysrehuista ja hiivakulttuureista, eli tuotteista, joissa on hiivaa sekä sen kasvun aikana syntyneitä yhdisteitä. MOS ja beetaglukaanit tulevat samassa yhteydessä, koska ne ovat hiivan soluseinän luonnollisia osia. Joissakin tuotteissa näitä soluseinärakenteita on lisäksi rikastettu.
Beetaglukaania esiintyy myös viljoissa, kuten ohrassa ja kaurassa, mutta tämä beetaglukaani on rakenteeltaan erilaista kuin hiivasta peräisin oleva, eikä sitä tutkita samalla tavalla suolisto–immuunivuorovaikutuksen näkökulmasta.
Miksi nämä esiintyvät tutkimuksissa yhdessä?
Yksinkertaisesti siksi, että ne muodostavat toisiaan täydentävän kokonaisuuden. Hiiva liittyy erityisesti kuidun hyödyntämiseen ja fermentaatioon, MOS suolistoympäristön ja bakteerien vuorovaikutukseen ja beetaglukaanit suoliston ja vastustuskyvyn normaaliin yhteyteen. Tutkimuksissa tätä kokonaisuutta tarkastellaan ruokinnallisena strategiana. (Respondek et al., 2008; Wagner et al., 2015; Equine Veterinary Education).
Käytännön tilanteet, joissa hiivan, MOS:n ja beetaglukaanien yhdistelmää käytetään yleisimmin
Tutkimuksissa hiivan, MOS-yhdisteiden ja beetaglukaanien muodostamaa kokonaisuutta ei tarkastella yksittäisenä “ratkaisuna”, vaan osana ruokintaa erityisesti tilanteissa, joissa hevosen ruoansulatus ja suolistoympäristö ovat tavallista suuremmalla kuormituksella. Käytännössä nämä tilanteet ovat usein hyvin arkipäiväisiä.
Ruokinnan muutokset ja siirtymävaiheet
Ruokinnan muuttuessa suolistomikrobiston täytyy sopeutua uuteen rehukoostumukseen. Tämä koskee esimerkiksi siirtymistä laidunkaudelle, karkearehun vaihtumista tai väkirehujen muutoksia. Tutkimuksissa hiivaa on liitetty tilanteisiin, joissa kuitupohjaisen ruokinnan fermentaatio ja sulavuus ovat keskiössä, ja MOS- sekä beetaglukaanirakenteita on tarkasteltu suolistoympäristön vakauden näkökulmasta. Tällaisissa siirtymävaiheissa kiinnostus kohdistuu ennen kaikkea siihen, että mikrobikäyminen pysyy tasaisena ja ennustettavana, eikä kuormita ruoansulatusta (Glade, 1991; Medina et al., 2002; Respondek et al., 2008).
Kausittainen kuormitus ja kisakausi
Kilpa- ja valmennuskausilla hevonen altistuu usein useille samanaikaisille kuormitustekijöille, kuten fyysiselle rasitukselle, kuljetuksille ja ympäristön muutoksille. Tutkimuksissa beetaglukaanit nousevat esiin tilanteissa, joissa tarkastellaan suoliston ja vastustuskyvyn normaalia vuorovaikutusta, ja hiivaa on tutkittu ruokinnan kokonaistehokkuuden näkökulmasta. Käytännössä tämä tarkoittaa kiinnostusta sellaisiin ruokintaratkaisuihin, jotka tukevat hevosen normaalia fysiologiaa silloin, kun kuormitus on tavallista suurempaa (Vetvicka & Oliveira, 2014; Smith & Williams, 2018; Veterinary Immunology and Immunopathology).
Herkkä suolisto ja ruoansulatuksen tasapaino
Hevosilla esiintyy yksilöllisiä eroja ruoansulatuksen herkkyydessä. Tutkimuksissa MOS-yhdisteitä ja beetaglukaanirakenteita on tarkasteltu erityisesti siksi, että ne eivät ole nopeasti fermentoituvia eivätkä lisää äkillisesti kaasuntuotantoa. Tämän vuoksi ne kiinnostavat tilanteissa, joissa suolistoympäristön tasapaino ja hallinta ovat tärkeämpiä kuin nopea energiansaanti. Hiivan rooli tässä kokonaisuudessa liittyy ennen kaikkea paksusuolen mikrobien toimintaedellytysten tukemiseen, ei suoraan ruoansulatusoireisiin (Spring et al., 2000; Wagner et al., 2015; Equine Veterinary Education).
Kuitupohjaisen ruokinnan tukeminen
Hevosen luontainen ruokavalio perustuu karkearehuun, mutta kuitujen hyödyntäminen ei ole itsestäänselvyys. Tutkimuksissa hiivaa on liitetty kuidun sulavuuteen ja fermentaation tehokkuuteen, ja MOS- ja beetaglukaanirakenteita on tarkasteltu osana suolistoympäristön rakennetta. Tästä syystä tätä kokonaisuutta hyödynnetään erityisesti silloin, kun ruokinnan painopiste on korkealaatuisessa karkearehussa ja suoliston pitkäjänteisessä toimivuudessa (Graham-Thiers & Bowen, 2011; Respondek et al., 2008).sacsac
Viitteet
-
Glade, M. J. (1991). Yeast culture supplementation improves feed digestibility and performance in horses.
-
Medina, M. et al. (2002). Effect of yeast culture supplementation on digestion in horses.
-
Graham-Thiers, P. & Bowen, L. (2011). Impact of yeast supplementation on fiber digestibility in horses. Journal of Equine Veterinary Science.
-
Respondek, F. et al. (2008). Prebiotic potential of yeast-derived products in horses. Journal of Animal Physiology and Animal Nutrition.
-
Wagner, A. et al. (2015). Effects of prebiotics and yeast products on equine gastrointestinal health. Equine Veterinary Education.
-
Spring, P. et al. (2000). Mannan-oligosaccharides reduce pathogen adhesion to the intestinal lining.
-
Desrochers, A. et al. (2005). Effects of mannan-oligosaccharides on gut health and immunity. Journal of Animal Science.
-
Vetvicka, V. & Oliveira, C. (2014). β-glucan effects on immune function in animals.
-
Delgado, G. et al. (2012). Effects of β-glucans on intestinal immunity.
-
Smith, J. & Williams, A. (2018). β-Glucans in equine immune function. Veterinary Immunology and Immunopathology.
