Mahahaava on hevosen kivulias sairaus - Chia de Gracia FI

Mahahaava on hevosen kivulias sairaus

Vatsahaava on hevosen yleinen ja kivulias vaiva

Vatsahaava on hevosilla valitettavan yleinen vaiva. Joidenkin tutkimusten mukaan jopa 70- 90 prosenttia kilpahevosista kärsii vatsahaavasta, mutta sitä tavataan usein myös varsoilta ja harrastehevosilta. Aikaisemmin vatsahaavaa pidettiin melko tuntemattomana tautina, mutta todellisuudessa kyse on pitkälti nykyisen diagnosoinnin parantumisesta tekniikan kehityksen myötä.

Lemmikkihevosen tie villistä jatkuvasti syövästä aroeläimestä rajoitetusti ruokittuun kesyhevoseen ei ole ollut täysin ongelmaton. Vatsahaavaa voidaan usein epäillä tiettyjen oireiden perusteella, mutta varma diagnoosi saadaan vain eläinlääkärin suorittamalla mahan tähystyksellä. Mahahaavan yleisiä oireita ovat huono ruokahalu, hampaiden narskuttelu, kiukkuisuus ja löysä vatsa tai heikentynyt suoritustaso.

Luonnossa hevonen söisi lähes taukoamatta

Luonnossa hevonen laiduntaisi ja söisi karkearehua lähestulkoon jatkuvasti. Hevosen vatsa erittää suolahappoa jatkuvasti ja siitä syystä ruuatta olevan hevosen vatsan pH laskee alas nopeasti. Mahan luontainen happamuus-ph vaihtelee 1,5- 7 välillä riippuen mittauspaikasta, sillä mahan eri osat ovat happamuudeltaan erilaisia.  Vatsassa oleva rehumassa suojaa happojen vaikutuksilta (myös liikunnan aikana), joten jos hevonen viettää paljon aikaa tyhjällä vatsalla, pääsee hapot jylläämään siellä ilman suojaa. Vatsahaavasta kärsivälle tai sille alttiille hevoselle olisikin hyvä antaa heinää ennen rasitusta ja näin välttää happojen roiskumista tyhjässä vatsassa. Vatsahaavaan liittyy siis epätasapaino mahan limakalvoa suojaavien ja rikkovien tekijöiden välillä.

Usein ajatellaan, että vatsahaavan aiheuttaja on stressi. Tätä ei ole pystytty suoraan osoittamaan syyksi, mutta usein stressaava hevonen myös syö ja juo huonosti ja se altistuu silloin mahan haavaumille. Syömättömyys vähentää myös syljen eritystä, joka puskuroi vatsahappojen vaikutusta. Suuri väkirehujen määrä suhteessa korsirehuun heikentää heinän puskuroivaa vaikutusta ja saattaa myös pahentaa olemassa olevaa vatsahaavaa. Varsoilla kyseessä voi olla myös synnynnäiset tekijät.

Vatsahaavan aste määritellään sen mukaan, kuinka paljon, kuinka syviä ja kuinka ja laajalla alueella haavaumia todetaan ja hoito suunnitellaan aina sairauden laajuuden mukaan.

Useimmiten eläinlääkärit määräävät vatsahaavaan lääkitystä kuten GastroGard ja Ranitidiini (happosalpaajat), lisäksi hoidossa voidaan käyttää sukralfaattia, joka muodostaa haavauman päälle suojaavan kalvon. Myös sarviapialan siemestä voi olla apua. Osa hevosista paranee mahahaavasta kertahoidolla, mutta joillakin ongelma toistuu olosuhteista riippuen. Osa tarvitsee lääkitystä vain hetken, osa koko loppuelämänsä ja kaikki potilaat eivät valitettavasti parane käyttöhevosiksi. Siksi onkin tärkeää pyrkiä eliminoimaan hevosta stressaavat tekijät minimiin ja toisaalta tukea niitä olosuhteita, joissa kyseinen hevonen voi parhaiten. Yksi tehokkaimmista keinoista estää mahahaavan puhkeaminen ja/tai uusiutuminen on vapaa heinäruokinta. Hevosen tulisi saada heinää vähintään 5-6 tunnin välein, jotteivat ruokintavälit pääsisi liian pitkiksi. Useimmat hevoset voivat laitumella paremmin, mutta Suomen ilmastossa ympärivuotinen laiduntaminen ei ole mahdollista. Korsirehu olisi hyvä antaa noin puoli tuntia ennen väkirehuja ja väkirehut tulisi jakaa useampaan pieneen annokseen.   Heinien syömisaikaa voi pyrkiä pidentämään pienisilmäisellä verkolla. Akuutissa mahahaavassa ruokinnasta jätetään usein pois kaikki väkirehut, erityisesti sokerit ja nopeat hiilihydraatit ovat poistolistalla. Lisäenergian tarve pyritään tyydyttämään muilla öljy-, proteiini ja kuitupohjaisilla rehuilla. Hyviä vaihtoehtoja ovat mm. chia, hamppu, sinimailainen, pellava. Vatsahaavaisille tulisi välttää runsasta elektrolyyttien käyttöä heti rasituksen jälkeen ja ruokintaan voi lisätä vatsan pintaa suojaavia/limaa tuottavia rehuja.

Usein ravitsemuksellista hoitoa noudattamalla tulokset alkavat näkyä muutamien viikkojen kuluttuja. Yleensä muutokset havaitaan ensin lannan- ja virtsan koostumuksessa, värissä ja hajussa. Vatsahaavan kuriin saamisen jälkeen on hyvä pohtia tarkasti sekä hevosen elinolosuhteita että myös sille sopivaa ruokintaa jatko-ongelmien välttämiseksi.

Erinomaista palautetta asiakkailta on tullut Protect That Tummy- tuotteesta, Toivo-hevosen kokemuksen voit lukea täältä.

Vatsalle ystävällisiin tuotteisiin voit tutustua täältä:

Takaisin blogiin