Miksi seleeni on tärkeä hevosille?

Seleeni on yksi hevosen tärkeä antioksidantti. Antioksidantit auttavat estämään tai rajoittamaan vapaiden radikaalien aiheuttamia soluvaurioita. Vapaat radikaalit tunnetaan haitallisina "reaktiivisina happilajeina", joita hevonen tuottaa normaalien aineenvaihduntaprosessien aikana. Näiden haitallisten atomien uskotaan myötävaikuttavan oksidatiiviseen stressiin, mikä johtaa soluvaurioihin, ikääntymiseen ja sairauksiin. Seleeni on olennainen osa antioksidanttientsyymiä, glutationiperoksidaasia, jolla on kriittinen rooli antioksidanttisessa puolustuksessa ja joka auttaa vähentämään soluvaurioita.  

Antioksidanttijärjestelmä on elimistön suoja- ja puolustusjärjestelmä vapaiden radikaalien solu- ja kudosvaurioita vastaan. Kehon omiin antioksidantteihin kuuluvat SOD-entsyymit (sisältävät kuparia ja sinkkiä tai mangaania), gutationiperoksidaasi (sisältää seleeniä), katalaasi (sis. kuparia) sekä keruloplasmiini. Ensisijaisia antioksidantteja tuotetaan kehossa puolustamaan ja tukemaan immuniteettia. Näiden tuotanto heikkenee ikääntymisen myötä, jolloin terveellisen ravinnon merkitys kasvaa entisestään.

Toissijaisia antioksidantteja saadaan ruokavaliosta vitamiinien, (C-vitamiini, E-vitamiini) hivenaineiden (seleeni, sinkki, kupari) ja kasvien fytoravintoaineiden muodossa. Molemmat antioksidanttiryhmät ovat ehdottoman tärkeitä elimistön hyvinvoinnille.  

Seleeni on tärkeä hevosen hedelmällisyyden, kilpirauhasen, vastustuskyvyn ja elimistön normaalin toiminnan kannalta. Urheiluhevosille seleeni ja E-vitamiini ovat erittäin tärkeitä antioksidantteja, jotka suojaavat soluvaurioilta ja tukevat palautumista.

Hevosen kilpirauhanen on oleellisen tärkeä hormonituotannon ja aineenvaihdunnan toiminnan kannalta. Seleenin puutteen uskotaan myötävaikuttavan kilpirauhasen liikatoimintaan, mikä tarkoittaa, että kilpirauhanen ei toimi kunnolla. Toinen hevosten seleenin puutteeseen liittyvä huolenaihe liittyy lannehalvaukseen ja/tai lihasheikkouteen, hengitysvaikeuksiin ja sydämen vajaatoimintaan. Toisaalta seleeni voi aiheuttaa myrkyllisyyttä, jos sitä syötetään liian suurina määrinä. Tämä voi johtaa alkalisairauteen, joka vaurioittaa kudoksia, kuten sydäntä, maksaa ja lihaksistoa. Seleenimyrkyllisyys voi myös johtaa kuolemaan. Merkkejä hevosen seleenimyrkyllisyydestä voivat olla mm. jouhien irtoaminen, ontuminen tai nivelten rappeutuminen ja kavioiden halkeaminen.

Kuinka paljon seleeniä on sopivaa hevosille? 

Seleeni on hivenaine, jota tarvitaan vain pieniä määriä. Muutamien tutkimusten perusteella hevosten tulisi saada vähintään 0,1 mg seleeniä rehukiloa kohden päivässä. Tämä on kuitenkin ehdoton vähimmäismäärä, jonka hevonen tarvitsee välttääkseen puutteita. Suositeltu annos useimmille aikuisille hevosille optimaalisen terveyden saavuttamiseksi on noin 1 -1,5 mg seleeniä päivässä. Siitoshevoset ja urheiluhevoset saattavat hyötyä hieman suuremmasta annoksesta mm. suoristuskyvyn, palautumisen ja hedelmällisyyden varmistamiseksi. Seleenin suositeltu turvallinen yläraja on kuitenkin 2 mg rehukiloa kohden päivässä. Seleenin osalta on tärkeää noudattaa tarkasti valmistajan ohjeita lisäseleeniruokinnan yhteydessä. Seleenin tarpeeseen vaikuttaa myös E-vitamiinin saanti ruokinnasta, sillä E-vitamiini voi antioksidanttina osittain korvata seleeniin puutetta ja päinvastoin.

Orgaaninen vai epäorgaaninen seleeni?

 Suurin osa hevosen ravinnostaan ​​saamasta seleenistä on peräisin niiden rehuista. Tietyillä alueilla seleenin määrä maaperässä on pieni, mikä johtaa seleenipuutteiseen rehuun. Seleeniä on Pohjoismaissa maaperässä vähän, joten sitä usein lisätään teollisiin väki- ja kivennäisrehuihin sekä lannoitteisiin. On arvioitu, että jopa 30 % hevosista saattaa kärsiä seleenivajeesta. Sillä, missä muodossa hevonen saa seleenin, on myös väliä.  Tutkimukset osoittavat, että hevosille syötettävän seleenin tyypit (lähteet) vaikuttavat niiden käytettävyyteen ja biologiseen hyötyosuuteen. Seleeniä voidaan antaa hevosille epäorgaanisessa (natriumselenaatti/seleniitti) tai orgaanisessa (seleenihiiva) muodossa eli samassa muodossa kuin sitä esiintyy luonnon kasveissa. Seleenin määrä hevosen verestä voidaan testata luotettavasti. Hevosista saadut tiedot osoittavat, että hevoset imeyttävät huomattavasti tehokkaammin orgaanisena syötetyn seleenin muodon. Lisäksi orgaanisella seleenillä ruokittujen hevosten veren seleenitaso oli korkeampi verrattuna epäorgaanista muotoa saaneiden hevosten veren seleenimäärään. Näin ollen seleenin orgaanisia muotoja pidetään hevosten kannalta ylivoimaisina.

Seleeni tärkeä siitostammoille ja varsoille

Vaikka hevosen seleenin tarve on pieni, sen saanti tiineys- ja imeväisaikana on ensiarvoisen tärkeää kehitysvaurioiden välttämiseksi. Kasvavalla varsalla seleeni vaikuttaa eniten luuston ja lihaksiston kehitykseen. Vähäisimmillään seleeninpuutos aiheuttaa lievää kasvun hidastumista, pahimmillaan voidaan todeta lihasrappeumaa ja sydänlihaksen kehityshäiriöitä jo vastasyntyneillä varsoilla. Lisäksi seleeni on tärkeä vastustuskyvyn syntymiselle ja säilymiselle. Riittävästi seleeniä saavien imettävien tammojen maidossa on huomattavasti enemmän varsan vastustuskyvylle elintärkeitä IgG-vasta-aineita kuin seleenipuutoksesta kärsivillä tammoilla. Tammoilla seleeninpuutos aiheuttaa myös lisääntymishäiriöitä, kuten ongelmia tiinehtymisessä. Orgaaninen seleeni edistää paitsi tamman hyvinvointia, se siirtyy istukan kautta myös sikiön eli tulevan varsan käyttöön. Orgaanista seleeniä saaneiden tammojen varsoilla on havaittu olevan korkeampi veren seleenipitoisuus. Lisäksi seleeni siirtyy tamman elimistöstä maitoon ja tutkimuksissa näiden tammojen maidon seleenipitoisuus on ollut korkeampi orgaanista seleeniä saaneilla. Riittävän seleenin saanti on tärkeää vastasyntyneelle varsalle hyvän elämän alun turvaamiseksi.