- Ja mitä se tarkoittaa hevosten vitamiinitankkauksen kannalta?
Hevosten vitamiinitäydennyksen tarve vaihtelee Suomessa vuodenaikojen mukaan. A- ja E-vitamiineja hevonen saa runsaasti laidunruohosta. Keväällä ja kesällä D-vitamiinia muodostuu hevosen iholla auringonvalon vaikutuksesta, mutta talven pimeinä kuukausina ja loimitetuilla hevosilla näin ei pääse tapahtumaan. Kaadetun heinän sisältämien vitamiinien määrä vähenee varastoinnin myötä ja mitä pidemmälle talvi kuluu ja mitä lähemmäksi uusi kesä tulee, sitä vähemmän heinässä on jäljellä tärkeitä vitamiineja. Näin ollen sisäruokintakaudella hevonen tarvitsee vitamiinitäydennystä, joista tärkeimmät ovat A-, D- ja E-vitamiinit.
Minne heinän vitamiinit katoavat?
Heinän varastoiminen talven yli vaikuttaa auttamattomasti heinän sisältämiin vitamiinimääriin. Valkuais- ja kivennäisainepitoisuuksiin sillä ei ole vaikutusta. Erityisesti heinästä tuhoutuu talvikauden varastoinnin myötä E- ja A-vitamiineja.
Tuore vihreä nurmi sisältää paljon A- ja E-vitamiineja, mutta suuri osa vitamiineista menetetään jo heinänkorjuussa. Heinänteon jälkeen heinän sisältämä karotenoidipitoisuus laskee keskimäärin seitsemällä prosentilla per varastokuukausi. Tämä on tärkeä seikka huomioida myös siinä tapauksessa, jos hevoselle syötetään ylivuotista heinää. Aikaisin korjattu heinä sisältää enemmän A-vitamiinin esiastetta eli karotenoideja kuin myöhemmin kesällä korjattu kortisempi heinä. Väriltään vihreä heinä sisältää karotenoideja enemmän kuin keltaisempi heinä. Myös korjuuajan sää vaikuttaa heinän ravinnepitoisuuteen: sateet ja heinän kastuminen vähentävät heinän vitamiinien määrää. Heinän kuivuminen aurinkoisella säällä vähentää heinän A- ja E-vitamiinipitoisuuksia, mutta lisää D-vitamiinipitoisuutta. Lisäksi heinän sisältämä E-vitamiini tuhoutuu kosteuden ja hapen vaikutuksesta ja siksi kaikkien hevosten, jotka eivät saa vihreää tuoretta ruohoa päivittäin, tulisi saada ravintoonsa lisättyä E-vitamiinia. Hyvä nyrkkisääntö heinän A-vitamiinien suhteen on, että mitä vihreämpää heinä on, sitä enemmän se sisältää karotenoideja ja mitä keltaisempaa se on, sitä vähemmän se sisältää karotenoideja.
Sisäruokintakauden vitamiinitäydennykset: muista ainakin A, D- ja E
Suurin vitamiinitäydennystarve on kilpahevosilla, siitostammoilla sekä kasvavilla varsoilla. Vähäisin lisävitamiinien tarve puolestaan on vähintään 2-3 tuntia päivässä laiduntavalla hevosella. Talvikaudella hevoset, jotka saavat pääosin ravinnokseen karkearehua, viljaa ja peruskivennäisiä, tarvitsevat aina vitamiinitäydennystä. Raskaasti työskentelevät hevoset tarvitsevat vitamiinitäydennystä enemmän kuin levossa olevat hevoset.
Vitamiinit jaetaan niiden liukoisuuden perusteella rasva- ja vesiliukoisiin vitamiineihin. Erityisesti rasvaliukoiset A-, D- ja E-vitamiinit ovat tärkeitä talvikauden ruokinnassa aina siihen saakka, kunnes hevonen pääsee laitumelle tai saa uuden sadon heinää. Kesän aikana hevonen pystyy jossain määrin varastoimaan elimistöönsä näitä vitamiineja. Talven edetessä elimistöön varastoituneet vitamiinit kuluvat kuitenkin loppuun muutamassa kuukaudessa, ja kun samalla karkearehun vitamiinipitoisuus laskee eikä auringonvaloakaan ole D-vitamiinin tuotantoa varten saatavilla, on syytä lisätä näitä vitamiineja päivittäiseen ruokintaan. Tarpeen suuruus riippuu siitä, mitkä ovat hevoselle mahdollisesti annettavien täysrehujen vitamiinipitoisuudet.
Vesiliukoisia vitamiineja ovat B- ja C-vitamiinit. Vesiliukoiset vitamiinit eivät juurikaan varastoidu elimistöön, ja siksi niitä on saatava ravinnosta päivittäin. Hevonen tuottaa itse näitä vitamiineja suolistonsa pieneliöstön avulla. Vesiliukoisten vitamiinien liikasaanti synteettisistäkään rehuista ei yleensä aiheuta haittavaikutuksia, sillä ne eivät varastoidu kehoon suurissa määrin, toisin kuin rasvaliukoiset vitamiinit. Pääsääntöisesti hevonen pystyy muodostamaan rehuista elimistössään C-, K- ja B-vitamiineja. Viljat, leseet ja hiivat toimivat hyvinä B-vitamiinien lähteinä. C-vitamiinia muodostuu hevosen maksassa ja sitä varastoituu moniin kudoksiin.
Eri vitamiinit käyttäytyvät kehossa eri tavoin. Vesiliukoisen C-vitamiinin käyttäytyminen tunnetaan erityisen hyvin. Annosten suurentuessa tarvetta suuremmiksi vitamiinin imeytyminen suolesta vähenee. Esimerkiksi ravinnon sisältämä 100 mg C-vitamiinia imeytyy jokseenkin kokonaan, mutta kymmenkertaisesta määrästä imeytyy enää puolet ja satakertaisesta annoksesta 10 – 20 %.
Yleisimmät virheet vitamiiniruokinnassa
Hevosien vitamiiniruokinnan virheet johtuvat usein joko liiallisesta vitamiiniravinteiden käytöstä tai heikkolaatuisesta rehusta. Moniin täysrehuihin ja teollisiin kivennäisiin on lisätty vitamiineja ja silloin tulee olla tarkkana päällekkäisyyksissä eri säkeistä ja purkeista syötettävien teollisten vitamiinien kanssa yliannostusten välttämiseksi. Kasveissa, hevosen luonnollisessa ravinnossa, vitamiinit esiintyvät aina vitamiinien esiasteina. Esiasteet muuttuvat hevosen elimistössä vitamiineiksi, mikäli elimistöllä on vajetta vitamiineista. Synteettisessä muodossa olevat vitamiinit imeytyvät aina kokonaan hevosen ruuansulatuskanavassa, toisin kuin esiasteina olevat, joita muuntuu hevosen elimistössä vitamiineiksi vain tarpeellinen määrä. Luonnollisten, suoraan ravinnosta saatavien vitamiinien yliannostuksen vaaraa ei ole.
Suomessa hevosilla on useimmiten puutetta rasvaliukoisista vitamiineista, erityisesti D- ja E-vitamiineista. Erityisesti urheiluhevosilla sekä kasvavilla varsoilla riittävän D- ja E-vitamiinien saanti on tärkeää, sillä liian vähäinen D-vitamiinin saanti voi aiheuttaa kasvuhäiriöitä ja heikentää luustoa. E-vitamiinilla on merkittävä rooli monissa elimistön perustoiminnoissa kuten immuunipuolustuksen ylläpitämisessä sekä hermoston ja lihasten toiminnassa. Suurin E-vitamiinin tarve on tiineillä ja imettävillä tammoilla, varsoilla ja nuorilla hevosilla sekä urheiluhevosilla. Huomioitavaa on myös se, että ruokinnassa käytettävä kasviöljy lisää hevosen E-vitamiinin tarvetta. Lisäksi kilpahevosella on elämässään paljon stressaavia tilanteita, jotka voivat heikentää myös vesiliukoisten vitamiinien hyväksikäyttöä.
Erilliset vitamiinilisät ovat tarpeen erityisesti, jos hevosen suolistomikrobiston normaalitila on häiriintynyt esimerkiksi stressin, lääkekuurin tai ripulin vuoksi. Suolistomikrobien toimintaa, ja sitä kautta vitamiinien muodostumista voidaan tukea ruokkimalla hevosta hyvälaatuisella karkearehulla ja välttämällä väkirehuvaltaista ruokintaa.
Myös vieroitetut varsat saattavat hyötyä K-vitamiinilisästä niiden ensimmäisellä sisäruokintakaudella, sillä K-vitamiini tukee varsojen luuston kehittymistä. Urheiluhevosilla voi olla perusteltua antaa myös B-vitamiinilisää, sillä B-vitamiinit osallistuvat energia-aineenvaihduntaan. Lisäksi B-vitamiineja voidaan antaa hevoselle karvanvaihdon aikaan. Hevoset, joilla on ongelmia kavioiden tai karvapeitteen kunnon kanssa, voivat hyötyä H-vitamiinin (biotiini) lisäsaannista.
Erityisesti rasvaliukoisten synteettisten vitamiinien saannilla on olemassa toksisuusraja eli liian suuret vitamiinimäärät voivat aiheuttaa hevoselle myrkytyksen. Tätä kuitenkin paljon todennäköisempää on jonkin vitamiinin puutostila. Kaikkia vitamiineja on silti turvallisinta saada vain suosituksia vastaavina kohtuullisina määrinä.
Lähteet:
The Horse: https://thehorse.com/19685/nutrition-loss-in-stored-hay/
Holistic Horse: https://holistichorse.com/health-care/hay-is-missing-key-nutrients/
