Miten tärkkelyspitoisuus rehuissa vaikuttaa suoritushevosten suoliston terveyteen ja käyttäytymiseen?

Miten tärkkelyspitoisuus rehuissa vaikuttaa suoritushevosten suoliston terveyteen ja käyttäytymiseen?

Tärkkelys on ei-rakenteinen (tai liukoinen) hiilihydraatti, joka koostuu glukoosimolekyyliketjuista. Kasvit varastoivat tärkkelystä energianlähteeksi. Vaikka viljat sisältävät paljon tärkkelystä, lähes kaikki hevosen syömä ravinto – myös karkearehu eli heinä – lisää päivittäistä tärkkelyksen kokonaissaantia. Hevosen ohutsuoli hajottaa tärkkelystä pääasiassa amylaasientsyymin avulla, ja elimistö imeyttää glukoosin verenkiertoon. Terveillä hevosilla verensokerin nousu saa haiman erittämään insuliinia, mikä mahdollistaa glukoosin siirtymisen insuliiniherkkiin soluihin, kuten lihaksiin. Kaikki hevoset tarvitsevat jonkin verran tärkkelystä elintoimintojen ja liikunnan ylläpitämiseksi.

Hiilihydraattien rooli ruokinnassa on ollut yksi keskeisimmistä ravitsemusaiheista viimeisten vuosien aikana.  Aihetta on myös tutkittu runsaasti.

Tärkkelys ja hevosen suoliston terveys

Liiallinen tärkkelyksen saanti voi ylittää ohutsuolen kyvyn sulattaa sitä, jolloin osa tärkkelyksestä päätyy paksusuoleen. Siellä mikrobit alkavat fermentoida sitä nopeasti, tuottaen muun muassa maitohappoa. Tämä voi aiheuttaa tilan, jossa suoliston bakteeritasapaino häiriintyy – osa bakteereista lisääntyy hallitsemattomasti ja kuituja pilkkovat bakteerit voivat kuolla pois. Seurauksena voi olla ruoansulatushäiriöitä, ähkyä ja vakavissa tapauksissa jopa kaviokuumeen laukeaminen.

Kuinka paljon tärkkelystä sitten on liikaa? Tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että tärkkelyksen määrä yhtä ruokintakertaa kohden tulisi rajoittaa alle 2 g per painokilo (esimerkiksi 500 kg hevonen saisi syödä enintään 2,2 kg kauraa aterialla). Varovaisemman lähestymistavan mukaan raja voidaan puolittaa: alle 1 g/kg/ateria voi vähentää myös mahahaavan riskiä. Erittäin herkille, aineenvaihdunnallisesti riskialttiille hevosille suositus on alle 0,3 g/kg/ateria – tämäkin sallii esimerkiksi 2,5 kg annoksia vähätärkkelyksisiä väkirehuja.

Monet harrastehevosenomistajien korkeiksi kokemista tärkkelysmääristä ovat ammattilaisten näkökulmasta kohtalaisia, ja voivat olla hyödyllisiä terveillä suoritushevosilla, kun pyritään tukemaan työssä jaksamista ja täydentämään lihasten glykogeenivarastoja raskaan liikunnan jälkeen hevosen palautumiseksi.

Tärkkelys ja hevosen käyttäytyminen

Käyttäytymiseen liittyvää tutkimusnäyttöä on vähemmän, ja tärkkelyksen aiheuttamat vaikutukset vaihtelevat hevoskohtaisesti. On olemassa fysiologista pohjaa ajatukselle, että liukoinen hiilihydraatti tarjoaa nopeampaa energiaa, kun taas rasva ja kuitu ovat "hitaampia polttoaineita". Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että makeat, sokeriset tai tärkkelystä sisältävät rehut automaattisesti "kuumentaisivat" hevosta tai että runsasrasvainen rehu tekisi hevosesta rauhallisen.

Merkittävin tekijä hevosen “energisyyteen” on kokonaiskalorinsaanti. Mitä enemmän kaloreita hevonen saa yli tarpeensa, sitä enemmän energiaa jää käytettäväksi liikkumiseen tai painonnousuun – riippumatta siitä, tuleeko se hiilihydraatista vai rasvasta.

Yleisohjeena voi kuitenkin olla, että mikäli halutaan lisätä vireyttä ja terävyyttä, voi olla hyvä lisätä hiilihydraattien määrää. Jos taas tavoitteena on rauhallisempi olemus ja käytös, voi rasvan lisääminen olla hyvä vaihtoehto kokonaisenergiatarpeen täyttämiseksi.

Yhteenveto

Jotkut hevoset, joilla on erityisiä terveysongelmia, hyötyvät vähä- tai erittäin vähätärkkelyksisestä ruokavaliosta. Terveet suoritushevoset kuitenkin sietävät ja voivat hyötyä kohtalaisesta tärkkelyksen määrästä ruokinnassa. Tänä päivänä ajattelussa kuljetaan kuitenkin ääripäistä yhä enemmän kohti kultaista keskitietä - kohtalainen määrä liukoista hiilihydraattia ruokavaliossa voi olla hyödyllistä – eikä asia, jota pitäisi ehdottomasti välttää.

 

Lähde: The horse Magazine

 

Takaisin blogiin