Ravitsemuksen merkitys hevosen lihassairauksien hoidossa

Ravitsemuksen merkitys hevosen lihassairauksien hoidossa

Hevosten lihassairaudet eli myopatiat voivat aiheuttaa jäykkyyttä, kipua, suorituskyvyn laskua ja toistuvia ”jumittumisia”. Oikeanlainen ruokinta yhdessä liikunnan kanssa on keskeinen osa hoitoa ja ennaltaehkäisyä.

Mitä lihassairaudet ovat?

  • PSSM1 ja PSSM2 (Polysakkaridien varastomyopatia):
    Lihakset varastoivat sokeria poikkeavasti. Tämän seurauksena hevonen voi jäykistyä, liikkua haluttomasti tai oireilla erityisesti levon jälkeen.

  • ER (Exertional Rhabdomyolysis, ”maanantaiaamun tauti”):
    Rasituksen aikana lihassoluja hajoaa. Oireita ovat mm. jäykkyys, kipu, hikoilu ja joskus jopa makuulle jääminen. Sairaus voi ilmetä satunnaisesti tai toistua usein.

  • MFM (Myofibrillaarinen myopatia):
    Lihaksen rakenneproteiineissa on häiriö, mikä aiheuttaa nopeaa väsymistä ja lihasjäykkyyttä.

    • MFM-ER arabialaisilla: Yleinen arabianhevosilla, oireina rasituksen jälkeinen jäykkyys ja hidas palautuminen.

    • MFM lämminverisillä: Esiintyy urheiluhevosilla, oireet samankaltaisia kuin edellä,  mutta ruokinnan painotukset hieman erilaiset.

Ruokinnan rooli sairauksien hallinnassa

Myopatiaa airastavan hevosen oikea ruokavalio valitaan diagnoosin mukaan, yhtä oikeaa ratkaisua ei ole. 

  • PSSM1 ja PSSM2:
    ➝ Vähän sokeria ja tärkkelystä (low NSC), enemmän rasvaa energianlähteeksi.

  • Toistuva ER:
    ➝ Kohtuullisesti vähennetty hiilihydraattimäärä, lisäenergia rasvasta.

  • MFM-ER (arabialaiset):
    ➝ Kohtuullinen määrä hiilihydraatteja, lisärasvaa, aminohappoja ja antioksidantteja 

  • MFM (lämminveriset):
    ➝ Riittävästi proteiinia, kohtalainen hiilihydraattimäärä, vähemmän rasvaa kuin arabialaisilla.

Lihassairaus Suositeltu ruokinta
PSSM1 & PSSM2 Vähän sokeria ja tärkkelystä, lisärasvaa
Toistuva ER Kohtuullisesti vähennetty hiilihydraattimäärä, osa energiasta rasvasta
MFM-ER (arabialaiset) Kohtuullinen NSC, rasvaa, aminohappoja, antioksidantteja (NAC + CoQ10)
MFM (lämminveriset) Riittävästi proteiinia, kohtuullinen NSC, vähemmän rasvaa

 

Diagnosointi

Hevosten lihassairaudet diagnosoidaan useimmiten usean eri menetelmän yhdistelmällä, sillä hevosten oireet voivat muistuttaa toisiaan ja taustasyyt vaihtelevat.

Yleisimmät diagnoosikeinot:

  1. Kliiniset oireet ja hevosen historia

    • Jäykkyys, kipu, hikoilu, liikkumishaluttomuus, suorituskyvyn lasku, tumma virtsa (rabdomyolyysi).

    • Eläinlääkäri kartoittaa oireiden esiintymisen, rasituksen määrän ja ruokinnan.

  2. Verikokeet (lihaksen entsyymit)

    • Kreatiinikinaasi (CK) ja aspartaattiaminotransferaasi (AST) kohoavat, jos lihaksia hajoaa.

    • Näytteitä otetaan usein heti rasituksen jälkeen ja uudelleen muutaman tunnin kuluttua.

  3. Geenitestaus

    • PSSM1 voidaan varmistaa DNA-testillä (tunnettu GYS1-geenimutaatio).

    • PSSM2:een ja MFM:ään liittyvät geenitestit ovat kehitteillä, mutta eivät yhtä tarkkoja.

  4. Lihasbiopsia

    • Lihaksesta otettu pieni koepala tutkitaan mikroskoopilla.

    • Näin nähdään esim. poikkeava glykogeenin kertyminen (PSSM) tai myofibrillien rakenneongelmat (MFM).

  5. Suoritus- ja rasitustestit

    • Hevoselle voidaan teettää valvottu liikuntakoe ja seurata oireita, lihasentsyymejä ja palautumista.

  6. Poissulkudiagnostiikka

    • Muita sairauksia (esim. ontumat, hengitystieongelmat) suljetaan pois, jotta varmistutaan, että oireiden taustalla on nimenomaan lihassairaus.

Yhteenveto

Oikeanlainen ruokinta tukee hevosen lihasten toimintaa ja voi olla merkittävä ero hevosen hyvinvointiin. Koska eri lihassairaudet vaativat erilaisia ruokintastrategioita, eläinlääkärin tekemä diagnoosi on aina lähtökohta. Laadukas karkearehu (heinä) on aina ruokinnan perusta. Energiantarve täytetään sen jälkeen yksilön tarpeiden mukaan – osalla hevosista vältetään sokeria ja tärkkelystä, osalla proteiinia ja aminohappoja painotetaan enemmän. PSSM-hevosilla vältetään runsasta tärkkelystä ja sokeria (viljat, melassi ym.). Energiantarve täytetään rasvalla (öljyt, rasvapitoiset rehut). MFM-hevoset hyötyvät riittävästä proteiinista ja tärkeistä aminohapoista (esim. lysiini, treoniini). Ne tukevat lihaskudoksen korjausta ja rakennetta.

E-vitamiini on tärkeä antioksidantti lihassairauksien hallinnassa. Se suojaa  lihassoluja hapetusstressiltä, auttaa palautumisessa. 

Seleeni toimii yhdessä E-vitamiinin kanssa antioksidanttina ja se tukee lihasten ja immuunijärjestelmän toimintaa. Magnesium voi joissain tapauksissa auttaa lihasjännitykseen, mutta tutkimusnäyttö on rajallisempaa. Lihassairauksista kärsivillä hevosilla säännöllinen ruokintarytmi on tärkeä. Lisäksi riittävä veden ja elektrolyyttien saanti erityisesti liikunnan yhteydessä on tärkeää. 

 

Lähde: The Role of Nutrition in Managing Muscle Disorders

Takaisin blogiin