Hevosten sisäruokintakausi häämöttää – miten varautua?

Hevosten sisäruokintakausi häämöttää – miten varautua?

Pian on käsillä se aika, kun viimeisetkin laidunportit sulkeutuvat ja hevoset palaavat laitumelta talleihin. Muutos on hevoselle valtava sekä fyysisesti että psyykkisesti. Laitumella kesä on usein ilakoitu yhdessä ystävien kanssa, vapaasti liikuskellen ja tuoretta ruohoa syöden. Sisälle siirtyminen mahdollistaa monelle rutiineihin paluun ja ahkeramman treenaamisen sekä tietynlaisen uuden alun. Talliin siirryttäessä kuitenkin ruokintakerrat harvenevat jatkuvasta laiduntamisesta, hevoset viettävät enemmän aikaa sisällä ja usein liikkuvat tarhassa vähemmän aktiivisesti. Näitä asioita on hyvä huomioida myös ruokinnassa.

Ruohosta heinään

Laitumella hevonen syö kosteaa, tuoretta ja hyvin sulavaa ruohoa. Hevosen suolistobakteerit ovat kesän aikana tottuneet tuoreeseen nurmeen. Laitumella hevonen usein liikkuu enemmän kuin tarhassa ja tallissa asuessaan. Liikunta ja sen määrä vaikuttavat olennaisesti myös ruuansulatukseen ja suoliston toimintaan. Talvisin ulkoiluaika on usein lyhempi ja vihreä, kostea nurmi muuttuu tallissa kuivemmaksi, huonommin sulavaksi heinäksi, jota on useimmiten saatavilla 3 – 5 krt päivässä.  Kuiva karkearehu hidastaa suolistossa kulkevan rehumassan kosteutta ja kulkunopeutta.

 Vähitellen tehdyt muutokset pienentävät vatsavaivojen riskiä

Muutosaikoina hevosen ruuansulatushäiriöt ovat yleisiä. Vähitellen toteutetut ruokinnan muutokset auttavat suolistomikrobeja sopeutumaan uudenlaisen ravinnon pilkkomiseen ja optimaalisen ruokavalion suunnittelu edistää hevosten terveyttä ja hyvinvointia.

Hevosen ruuansulatuksen toiminnasta vastaa suoliston mikrobit ja bakteerit, jotka reagoivat helposti ruokinnanmuutoksiin. Mikäli hevonen on ollut laitumella 24/7, kannattaa muutama viikko ennen sisään siirtymistä viedä hevosille pieniä määriä heinää jo laitumella mutusteltavaksi. Näin voidaan rauhassa helpottaa pieneliöstön sopeutumista uuteen ravintoon ja välttää monet vatsavaivat- ja ongelmat ummetuksista ripuliin tai ähkyyn. Väkirehujen antomäärää suositellaan nostettavan maksimissaan n. 200 g päivässä. Herkimmin suoliston pieneliöt reagoivat juuri ruokinnan sokeri- ja valkuaispitoisuuden muutoksiin. Ravinnon muuttuessa kosteasta ruohosta kuivaan heinään, on hyvä tarkistaa myös hevosen juomisen määrä sekä riittävä suolan saanti.

Laitumelta sisälle siirtyminen ei kuitenkaan ole hevosen ruuansulatuksen kannalta yhtä iso muutos kuin sisältä laitumelle siirryttäessä. Loppukesästä laidunruohokin on yleensä jo kuitupitoisempaa ja energia- ja valkuaisarvot alkukesää matalampia. Muutosta voi helpottaa paitsi asteittaisella rehuihin totutuksella, myös tarjoamalla hevoselle vatsaystävällisiä ja mikrobimuutosta helpottavia rehuja, kuten voikukanjuurta, inuliinia, maitohappobakteereja tai hyviä hiivoja sisältäviä rehuja, kuten Tummy Saveria, Gastro Controlia, Gastro Clay B:tä tai Protect That Tummya.

Vitamiinien tarve kasvaa

Sisäruokintakausi saattaa tarkoittaa osalle hevosista myös raskaampaa työtä ja siksi myös energiatarve tulee sovittaa riittäväksi työn määrän ja laadun mukaan. Jos taas hevonen on päässyt kesän aikana pyöristymään turhan paljon, kannattaa palautus normaaliin lihavuuskuntoon aloittaa heti syksyllä. Sisälle ja kuivaan heinään siirryttäessä tulee muistaa tarkistaa myös hevosen vitamiini- ja kivennäistarpeet. Kuivassa heinässä vitamiinien ja muiden ravinteiden osuus on tuoretta ruohoa matalampi.

Hevosen luontainen ravinto, tuore ruoho, sisältää runsaasti A-, E- ja K-vitamiinien esiasteita. Kun hevonen ei syö vihreää ruohoa päivittäin, tarvitsee se E-vitamiinilisän. Erityisesti varsoille ja kasvaville hevosille, siitostammoille ja raskaassa työssä oleville kilpahevosille E-vitamiinilisä on tärkeä. E-vitamiinia suositellaan annettavan usein ja pieniä määriä, jolloin kudosten E-vitamiinipitoisuus pysyy tasaisena. B-vitamiinilisästä voi olla hyötyä kaikille hevosille talvikarvan kasvattamisvaiheessa sekä normaalien energiaravintoaineiden, kuten hiilihydraattien, proteiinien ja rasvojen aineenvaihduntaan. Lisäksi stressaavat hevoset ja suolisto-ongelmista kärsivät hevoset tarvitsevat usein B-vitamiinilisän, sillä näissä tapauksissa hevosen suolistossa tapahtuva B-vitamiinien valmistus voi olla häiriintynyt. Oluthiiva sisältää kaikki hevosen tarvitsemat B-vitamiinit ja samalla se tasapainottaa myös vatsan toimintaa. D-vitamiinilisä tarvitaan usein talvikautena, erityisesti jos hevonen tarhaa vähän tai loimi päällä. Kesän aikana täydentyvät D-vitamiinivarastot tyydyttävät hevosen tarpeen 1-2 kuukauden ajan. D-vitamiinin esiastetta on mm. islanninjäkälässä. A-vitamiini liittyy erityisesti elimistön vastustuskykyyn sekä ihon ja limakalvojen hyvinvointiin. A-vitamiinia saa mm. laidunruohosta ja porkkanoista.

Suoraan ravinnosta saatavien vitamiinien muuntumistehokkuus on yhteydessä mm. hevosen vitamiinivarastoihin. Mikäli elimistössä on runsaasti vitamiineja, esiasteista muuntuu vähemmän vitamiineja elimistön käyttöön. Niiden runsas saanti luonnollisista rehuista ei siis ole hevoselle koskaan haitallista. Synteettisesti valmistettujen vitamiiniravinteiden kanssa tulee olla tarkempi. Karkearehujen korjuun aikana vitamiineista tuhoutuu jopa 80 %, minkä jälkeen pitoisuudet laskevat säilönnän aikana 6-10 % kuukautta kohden. Sisäruokintakaudella tulee siis varmistua hevosen riittävistä ravinteiden ja vitamiinien saannista.

 

 Tuotteet sisäruokintakaudelle!

Takaisin blogiin