- Miksi ei ja mitä tarvitaan?
Kun hevoset harjoittelevat ja hikoilevat, ne menettävät natriumia, kaliumia ja muita elektrolyyttejä hien mukana. Nämä ravintoaineet jäävät helposti huomiotta, vaikka puhtaan veden ja suolan riittävä saatavuus on ratkaisevan tärkeää kaikille eläimille, mutta erityisesti paljon hikoileville urheiluhevosille. Elektrolyytit ovat välttämättömiä elimistön osmoottisen paineen, nestetasapainon sekä hermojen ja lihasten normaalin toiminnan ylläpitämiseksi. Elektrolyyttilisä tarvitaan, jos hevonen hikoilee paljon tai pitkään. Raskaassa työssä hevonen voi menettää nesteitä jopa 10 - 15 litraa ja suolaa 100 g tunnissa. Alhainen elektrolyyttipitoisuus pienentää suonissa kiertävän veren määrää ja hevosen suorituskyky laskee.
On tärkeää huomata, että hevoset eroavat ihmisistä elektrolyyttitarpeiden suhteen. Hevosen hiki on hypertonista, mikä tarkoittaa, että hiki sisältää enemmän elektrolyyttejä kuin mitä elimistössä kiertää. Ihmisen hiki on hypotonista, mikä tarkoittaa, että kehossa kiertää korkeampi elektrolyyttipitoisuus kuin hiessä. Hikoilevalle hevoselle pelkän veden antaminen vain laimentaa elimistön elektrolyyttipitoisuutta. Tästä syystä hevonen tarvitsee elektrolyyttejä ylläpitämään elimistön nestetasapainoa ja solujen toimintaa, joka on oleellista suorituskyvyn kannalta.
Normaalioloissa, kun hevonen hikoilee vain pieniä määriä, riittää korvaamiseen usein pelkkä suola. Runsaamman hikoilun myötä on tärkeää korvata menetetyt elektrolyytit elektrolyyttivalmisteella, joka sisältää myös kaliumia, natriumia ja kloridia sekä mahdollisesti magnesiumia.
Sokerilla vai ei?
Moni elektrolyyttivalmiste sisältää paljon sokeria, mutta pääsääntöisesti sokeri ei kuulu elektrolyyttien ainesosiin. Sokerin käyttö hevosen elektrolyyttilisissä on peräisin ihmisillä tehdyistä tutkimuksista, jotka viittaavat siihen, että natrium imeytyy tehokkaammin glukoosin kanssa. Hevosilla tehtyjen tutkimusten mukaan sama lainalaisuus ei päde hevosiin, eikä sokeri paranna elektrolyyttien imeytymistä hevosilla, vaan päinvastoin, saattaa jopa aiheuttaa lihasongelmia, erityisesti hevosilla, joilla on insuliiniresistenssiä tai muita aineenvaihduntasairauksia.
Hevonen ei tarvitse ylimääräistä sokeria varsinkaan kuivuneena, sillä hevoset muuttavat sulavan kuidun glukoosiksi, glykogeeniksi ja rasvaksi hyödyllisten suolistomikrobiensa avulla. Sokeria ei tarvita elektrolyytin imeytymiseen, ja se voi laimentaa liikaa tarvittavia arvokkaampia ainesosia.
Tärkeimpiä ainesosia elektrolyyteissä ovat natrium, kloridi ja kalium. Muita ovat myös kalsium, fosfori, magnesium, kupari, rauta, mangaani ja sinkki.
Pieni määrä sokeria elektrolyyttivalmisteessa voidaan hyväksyä, kunhan se sisältää välttämättömät elektrolyytit ja kivennäisaineet. Pienellä sokerimäärällä ei vielä ole vaikutusta imeytymiseen. Sokeri voi parantaa maittavuutta, mutta muuta hyötyä siitä ei ole. Maittavuutta voidaan parantaa myös terveellisimmillä vaihtoehdoilla, kuin sokerilla. Suuret sokerimäärät vähentävät vastaanotettujen elektrolyyttien määrää eivätkä ole hyödyllisiä elektrolyyttien täydentämisessä. Kannattaa siis tarkistaa elektrolyytin sisältämä sokerin ja elektrolyyttien määrä!
Mitä elektrolyytti tekee?
Mitä elektrolyytit tarkalleen ottaen sitten ovat ja mitä ne tekevät? Veteen liuotettuna elektrolyytit erottuvat varautuneiksi ioneiksi muodostaen sähkökemiallisen virran, joka toimii katalysaattorina monille toiminnoille hevosen elimistön prosesseissa, mukaan lukien lihasten supistuminen, ravinteiden imeytyminen, hermoston toiminta, happo-emästasapaino ja nesteen säätely. Elektrolyytit ohjaavat hevosen saaman veden soluihin, elimiin ja alueisiin, jotka sitä eniten tarvitsevat.
Hiki koostuu sekä vedestä että elektrolyyteistä. Kun hevoset hikoilevat, ne menettävät veden lisäksi myös arvokkaita kivennäisaineita, jotka vastaavat monista kehon biokemiallisista toiminnoista. Näin ollen menetettyjen elektrolyyttien täydennys on ratkaisevan tärkeää hevosen terveydelle. Mitä enemmän hevonen hikoilee, sitä nopeammin se tarvitsee täydennystä.
Elektrolyyttien epätasapaino ja puutteet aiheuttavat kuivumista ja voivat vaikuttaa hevoseen monin tavoin energian menetyksestä, vapisevista lihaksista heikotukseen ja epävakauteen ja vaikeissa tapauksissa jopa kuolemaan. Siksi on tärkeää erottaa, milloin elektrolyyttilisä on tarpeen.
Elektrolyytit ovat mukana avainrooleissa koko hevosen elimistössä. Elektrolyyttien sähkökemialliset prosessit auttavat säätelemään sydämenlyöntiä, lihasten supistumista, hermopulssin välitystä ja ruoansulatusta. Ne auttavat myös siirtämään nesteitä soluihin ja niistä ulos ja edistävät ravinteiden imeytymistä. Ilman elektrolyyttejä hevosen keho ei pysty pidättämään ja hyödyntämään vettä kunnolla.
Mitä ja kuinka paljon?
Kevyesti hikoileva hevonen tarvitsee vain suolaa täydentääkseen natrium- ja kloridipitoisuuksia, joita ruokavaliossa ei ole riittävästi. Kaliumia ei tarvita, koska sitä on runsaasti heinässä ja laitumella. Hevonen, joka harjoittelee aktiivisesti tai äärimmäisen kuumissa ympäristöissä ja hikoilee runsaasti, tarvitsee erillisen elektrolyyttilisän. Silloin pelkkä suola ei riitä.
Hevoset menettävät elektrolyyttejä luonnollisesti hikoilun, virtsan ja ulosteiden kautta, mutta saavat niitä (erityisesti kaliumia) syömällä ruohoa, heinää ja/tai rehua. Poikkeuksena ovat natrium ja kloridi, joita tulee aina tarjota suolan muodossa lisättävänä hevosen päivittäiseen rehuun (5-10g/100kg/vrk).
Avain on tasapaino. Pitkään hikoileville hevosille tulee lisätä elektrolyyttejä, sillä hien mukana menetetään suuria määriä natriumia, kaliumia ja kloridia. Kaliumia häviää noin puolet natriumista, kloridia kaksi kertaa niin paljon kuin natriumia.
Lähteet:
- Lindinger M.I (2022) Oral electrolyte and water supplementation in horses. Vet Sci. 9, 626
- Waller A.P & Lindiger M.I (2023) Tracing acid-base variables in exercising horses: effects of pre-loading oral electrolytes. Animals. 13, 73
- Zeyner A, Romanowski K, Vernunft A, Harris P & Kienzle E (2014) Scoring of sweat losses in exercised horses – a pilot study. J. Anim Physiol Anim Nutr (Berl). Apr 98(2) 246-50
- Pagan, J. (1998). Electrolytes and the Performance Horse. Advances in Equine Nutrition. pp. 201-204. Nottingham University Press. Nottingham, United Kingdom.
-
McCutcheon, L.J., & R.J. Geor. (1998). Sweating. Fluid and ion losses and replacement. Vet Clin North Am Equine Pract. 14(1):75-95
-
Jansson, A. & K. Dahlborn. (1999). Effects of feeding frequency and voluntary salt intake on fluid and electrolyte regulation in athletic horses. Journal of Applied Physiology.
- Differences in horse sweat, Bob Judd 2016
