Syökö hevosesi hiekkaa?

Joillakin hevosilla esiintyy toistuvia ähkyjä, löysää ulostetta, pitkittynyttä ripulia, vatsan aristusta tai eriasteisia suorituskykyongelmia. Ähky voi esiintyä joko ummetuksena tai kaasuna. Hevosilla, joilla on hiekkaa suolistossa, on usein muutoksia lannan koostumuksessa ja veden tuleminen ulosteen yhteydessä voi viitata paksusuolen hiekkakertymään. 

Muita oireita voi olla mm. huono karva tai virtsaamisvaikeudet. Tällaisista vaivoista kärsiville hevosille on hyvä tehdä erilaisia tutkimuksia, joiden avulla voidaan poissulkea oireiden aiheuttajia. Yksi ensimmäisistä tarkastuksista on usein hiekkakuvien otto. Hiekkaa voidaan yrittää tutkia kotikonstein mm. hanskatestillä, jossa kumihanskaan kerätään lantakikkare, lisätään vettä ja seurataan, valuuko hanskan pohjalle hiekkaa. Tämä kertoo kuitenkin vain sen,  että hevonen syö hiekkaa ja että sitä kulkeutuu suoliston läpi, ei sitä, onko suolistossa hiekkakertymä. Eläinlääkäri voi tunnistaa suoliston hiekan kuuntelemalla suoliston liikettä; hiekkakeräymässä normaalien suolistoäänien tilalla saattaa olla hiekan kohinaa. Kuitenkin ainoa tapa saada asiaan täydellinen varmuus on ottaa hevosen vatsaontelosta röntgenkuvat. 

Kaikkein yleisintä hiekansyönti on tämän hetkisen näkemyksen pohjalta jostain syystä harrastehevosilla ja erityisesti suomenhevosilla.  Syytä hevosen hiekansyöntiin ei tunneta tarkasti. Vaikuttaa siltä, että osa hevosista syö hiekkaa tylsyyteen, osa taas tuntuu mieltyneen hiekan makuun ja siksi ne syövät sitä kuonokopasta tai erilaisista virikkeistä huolimatta. On myös epäilty, että hevonen yrittäisi maa-aineksen syönnillä  korvata tiettyjen mineraalien ja kivennäisaineiden (mm. sinkki ja kupari) puutostiloja. Tällaiset hevoset nähdään usein nuolemassa savista maata tai kaivamassa maasta juuria ja muuta tavaraa. Hevonen voi kerryttää hiekkaa suolistoon myös syödessään heinää maasta. Erityisesti ahneet hevoset, jotka syövät heinänsä viimeistä kortta myöten, ovat vaarassa myös ”imuroida” hiekkaa suolistoon heinän syönnin ohella. Myös niukalla laitumella ruohon nyppiminen juurineen voi aiheuttaa maa-aineksen kertymistä. Joillakin hevosilla suolisto on ”laiskempi”, jolloin heikko suolen liike tuo huonommin ylimääräistä ainesta ulos normaalin ruuansulatuksen mukana.  Hiekan kertyminen suolen pohjalle voi aiheuttaa noidankehän, jossa hiekkakertymän paino estää suolen normaalia liikettä ja aiheuttaa samalla alati lisääntyvää hiekan kertymistä.  Aiheesta ei tiettävästi ole tehty tieteellistä tutkimusta, mutta osa omistajista on sitä mieltä, että hiekansyöminen saattaa liittyä myös erilaisiin vatsavaivoihin ja kiputiloihin, kuten vatsahaavaan tai ylipitkiin ruokintaväleihin sekä stressiin. On epäilty, että tällaiset hevoset söisivät hiekkaa helpottaakseen vatsahappojen poltetta pitkien ruokintavälien väleissä tai vatsahaavojen kipuillessa. Tästä ei kuitenkaan ole tieteellistä todistetta.

Mikä avuksi?

Kaikkein tärkeintä on yrittää estää hiekan lisäsyöminen. Joillekin tämä vaatii jopa kuonokopan. Valitettavasti joillakin hevosilla ”hiekanhimo” on niin kova, että ne onnistuvat jollakin keinolla imuroimaan sitä myös kuonokopan läpi. Ahneet hevoset voivat hyötyä heinähäkistä tai muulta alustalta syömisestä – näin ne eivät heinänhimossaan syö myös maa-ainesta. Osalla apu on tullut tarhanpohjasta, mutta se vaatii usein melko mittavan päällyksen aluskankaineen kaikkineen, jotta hevonen ei pysty kaivamaan hiekkaa esiin. Joillekin hevosille saattaa riittää jopa siirtyminen laitumelle, jolloin ulostemassa on vetisempää ja siten helpommin liikkuvaa.  Jos hiekansyönti on johtunut puutostilasta, ovat jotkut saaneet apua bentoniittisavesta, joka on mineraalirikaslisäravinne, joka myös tasaa suoliston ph:ta.

Hevosen suoliston hiekkakertymiä voidaan yrittää poistaa erilaisilla valmisteilla, kuten psylliumin kuorijauheella, psylliumin siemenillä sekä chian-siemenillä tai chiarouheella. Eri valmisteiden toimivuus vaihtelee hevoskohtaisesti, samoin halukkuus niiden syömiseen. Jotkut hiekansyöjien omistajat ovat päätynyt syöttämään hiekanpostokuurin ennaltaehkäisevästi muutaman kerran vuodessa. Psylliumia syötettäessä tulee muistaa, että sen laksatiivinen teho vähenee pitkäaikaisessa käytössä, jolloin suoliston bakteerit alkavat käyttää sitä ravinnokseen. Tämän oletetaan tapahtuvan reilun kuukauden syötön jälkeen. Chian jarkuvalle syötölle ei ole estettä, sen mukana hevonen saa runsaasti myös arvokkaita ravintoaineita.


Eläinlääkäri voi poistaa hiekkaa hevoselle tehtävän nenänieluletkutuksen avulla. Runsaan hiekkakertymän hoitaminen ei kuitenkaan ole riskitöntä, ja osa potilaista saa ähkyn hiekan lähtiessä liikkeelle. Joissakin akuuteissa ähkytilanteissa hiekka poistetaan leikkauksen yhteydessä. Suuri ja raskas kertymä voi vahingoittaa suolen seinämää pahimmillaan jopa sen repeämiseen asti. Tämän vuoksi hiekkaähkyt pyritään hoitamaan lääkkeellisesti, ellei kipu tai suolen asennonmuutos vaadi leikkausta.

Alla asiakkaamme hevosesta otetut hiekkakuvat ennen ja jälkeen chian syötön. Ylimmässä kuvassa näkyy kolme hiekkakertymää vasemmalla.

jelenan_hiekkakuva_1

 

jelenan_hiekkakuva_final

Lähteet:
www.hyvinkaanhevossairaala.fi
www.hevostietokeskus.fi
www.heppalaakari.net
Eläinlääketieteellinen tiedekunta, kliinisen hevos-ja pieneläinlääketieteen laitos
Hevoset ja Ratsastus lehti, artikkeli Riitta Jalonen


Vanhemmat artikkelit Uudemmat artikkelit