Kilpailevan hevosen ruokinta vaatii harkintaa

Tärkkelyspitoinen ruokinta altistaa verensokerin heilahduksille

Hevosen ravintotarpeet vaihtelevat runsaasti rasituksen ja yksilöllisen ravintoaineiden imeytymisen mukaan.  Hevosen suoritustasoa voidaan kuitenkin tietyissä määrissä ohjailla ruokinnan avulla. Kevyemmän harjoitusjakson aikana hevoselle tulisi antaa kevyemmin myös ravintoa, jotta kovemman treenin aikana energia-annosta lisättäessä saadaan  lisäenergiasta myös selvä vaikutus suorituskykyyn.  

Terve ja toimiva lihaksisto ja lihastoiminnot ovat suorituskyvyn kulmakivi. Kovassa rasituksessa esiintyy kuitenkin myös lihasongelmia. Kovassa suoritus- tai kilpailutilanteessa tapahtuva hikoaminen ja ulostaminen poistavat hevosen elimistöstä nestettä. Nestetasapainon heittelyt puolestaan voivat aiheuttaa ongelmia, sillä nestehukan seurauksena veri sakenee ja veren virtaus suonissa heikkenee. Tällöin osa lihaksistosta jää ilman tehokkaassa lihastyössä tarvittavia ainesosia, jotka auttavat lihaksistoa jaksamaan ja toipumaan mm. maitohappojen vaikutuksista. Nestehukan myötä kuona-aineiden poistuminen elimistöstä heikkenee.

Riittävä kuidunsaanti on tärkeää hevosen nestetasapainon ylläpitämiseksi. Paksusuolessa olevat kuidut sitovat nestettä elimistön tarpeisiin. Esimerkiksi heinän kuidut soveltuvat hyvin hevosen tarpeisiin ylläpitää nestetasapainoa kovassa rasituksessa.

Verensokerin heittely alentaa suorituskykyä

Yksi yleisimmistä syistä lihashäiriöiden syntyyn on hevosen liikaruokinta.  Ravinnon korkea tärkkelyspitoisuus saattaa haitata lihaksiston toimintaa.  Väkirehuun perustuva ruokavalio, jossa rehu koostuu suhteellisen paljon sokeria ja tärkkelystä sisältävistä raaka-ainesta, sitoo runsaasti vettä paksusuoleen. Tämä vesiannos ei kuitenkaan imeydy elimistöön, vaan heikentää nestetasapainoa. Väkirehun sisältämä tärkkelys nostaa hevosen verensokeria. Niin kauan kuin verensokeri on koholla, on suorituskyky hyvä. Kun suorituskatto saavutetaan , alkaa veren sokeripitoisuus laskea. Tällöin hevonen alkaa käyttää sokerivarantojaan ja suorituskyky laskee. Kun veren sokeriarvot palautuvat jälleen normaalille tasolle, palaa suorituskykykin melko pian.

Hevosen rasittamista suorituskyvyn ylärajalle tulisi harkita tarkkaan, sillä näissä tapauksissa verensokeri laskee ja se joutuu turvautumaan sokerivarastoihinsa. Hevonen, joka ruokitaan väkirehulla 3-5 tuntia ennen suoritusta, joutuu "vaaravyöhykkeelle". Yllätyksenä tapahtuvan heikon kilpailusuorituksen taustalta saattaakin löytyä hevoselle sopimaton ruokinnan ja kilpailun aikaväli.

Rasvat sen sijaan ovat elimistölle melko helppo energianlähde. Ne tuottavat palaessaan vähemmän kuona-aineita kuin hiilihydraatit. Kun paksusuolen mikro-organismit hajottavat kasvikuituja, syntyy energiaa luovuttavia rasvahappoja. Suoraan rehusta saatavat rasvahapot varastoituvat kehoon rasvana ja suojaavat osaltaan elimistölle haitallisilta kuona-aineilta. Tästä syytä kilpailevien ja kovassa rasituksessa olevien hevosten ravinnon tulisi  sisältää kohtuullisesti rasvoja ja kohtalaisen paljon kuituja.

Ruokinnassa olisi suositeltavaa käyttää sellaisia raaka-aineita, jotka eivät nosta verensokeria tarpeettoman korkealle, sillä tämän vastareaktio on aina yhtä korkea pudotus. Valmistautuminen esimerkiksi kilpailuun on hyvä aloittaa kuitupitoisella ravinnolla jo muutama päivä ennen kilpailua, jolloin hevosen energiatankkaus alkaa paksusuolen imeytymisprosessin kautta. Korkean rasvapitoisuuden sekä aminohappoja sisältävä ravintolisä nostaa elimistön energiavarantoja ja vähentää kuona-aineiden muodostumista lihaksistossa.


Vanhemmat artikkelit Uudemmat artikkelit