Urheiluhevosen suorituskyvyn tukeminen ruokinnalla


  • RUOKINNAN VAIKUTUS SUORITUSKYKYYN VOI OLLA JOPA KOLMANNES

Urheiluhevosen ruokinnan tavoitteena on elimistön perusravintotarpeiden saannin lisäksi tukea kehon yleistä hyvinvointia sekä optimaalista suorituskykyä. Urheiluhevosilla ravitsemuksessa tulee huomioida työmäärään ja elämäntapaan liittyvät erityistarpeet. Pohjimmiltaan suurimmat erot urheiluhevosen ja ns. ”tavallisen hevosen” ruokavalion välillä ovat energian määrässä, proteiinin laadussa sekä tarvittavien elektrolyyttien tasapainossa. Raskasta työtä tekevien urheiluhevosten energia-, proteiini-, vitamiini- ja kivennäisvaatimukset voivat nousta jopa puolitoista-kaksikertaisiksi ylläpitotarpeisiin verrattuna. Jotta hevosesi voisi suorittaa parhaalla mahdollisella tavalla, on tärkeää pohtia, millaista ravintoa se saa polttoaineekseen.

Kilpahevosen ruokinta pohjautuu hyvälaatuiseen karkearehuun, jota täydennetään energiantarvetta vastaavalla määrällä väkirehua. Kaikessa ruokinnassa tärkeää on huolehtia rehujen hygieenisyydestä ja siitä, että käytettävien tuotteiden raaka-aineet ovat hevoselle oikeasta lähteestä ja oikeassa muodossa, jotta voidaan varmistaa ravinteiden optimaalinen imeytyvyys. Raskaasti työskentelevän hevosen ravinnontarve on hyvin suuri. Esimerkiksi energiantarve voi olla jopa 75 - 100 % ylläpitotarvetta suurempi. Tähän ruokintaryhmään lasketaan pääsääntöisesti ravihevoset kilpailuun valmistavalla ja kilpailukaudella, kilparatsut kilpailukaudella sekä kilpailevat kenttä- ja matkaratsastushevoset. Ruokinnalla ja sen laadulla on väliä, sillä tieteellisesti on pystytty todentamaan, että oikeanlaisen ruokinnan vaikutus hevosen suorituskykyyn on noin 30 %.

Riittävät glykogeenitasot auttavat jaksamaan

Urheiluhevosilla oleellisin tavoite on täydentää riittävästi niiden glykogeenitasoja, jotka ovat tärkeitä paitsi riittävän energian kannalta, mutta myös väsymyksen ehkäisemiseksi. Hevoset tarvitsevat riittävästi energiaa, jotta ne voivat menestyä urheilullisesti. Energian tuottamiseen käytettävä aineenvaihduntareitti vaihtelee harjoituksen intensiteetin ja keston mukaan. Hevoset saavat suurimman osan työssään tarvitsemastaan ​​energiasta glukoosista (enimmäkseen hiilihydraateista) ja rasvoista sekä osittain myös aminohapoista, jotka ovat proteiinin rakennuspalikoita. Ruuansulatuksessa keho muuntaa glukoosin ja aminohapot adenosiinitrifosfaatiksi (ATP), joka käytetään energiantuotantoon.  

Hevonen muuntaa ravintoa polttoaineekseen kahdella tavalla: ensimmäinen on aerobinen aineenvaihdunta, prosessi, joka käyttää happea hajottaakseen hiilihydraatit, rasvat ja proteiinit glukoosiksi. Hevonen tarvitsee rasvaa aerobiseen energiantuotantoonsa; riittävä rasvansaanti esimerkiksi varmistaa, että elimistön glykogeenivarastot riittävät kilpailuissa loppukiriin.

 Toinen tapa on anaerobinen aineenvaihdunta, joka tuottaa energiaa käyttämällä glukoosia ilman happea, mikä on nopeampi prosessi kuin aerobinen aineenvaihdunta, joka antaa välittömän voiman. Tällä tavoin tuotettu energia on lyhytaikaista eikä ylläpidä hevosen jaksamista niin kauan kuin aerobisen aineenvaihdunnan tuottama energia. Anaerobinen aineenvaihduntasykli tuottaa lisäksi maitohappoa, joka voi kerääntyä lihaksiin aiheuttaen väsymystä ja arkuutta.  

 

Ruokinnan energiamäärää voidaan nostaa esimerkiksi kasviöljyillä tai
melassileikkeellä. Näillä voidaan tarvittaessa korvata osa hevosen väkirehuannoksesta. Etenkin lihasongelmia herkästi saavat hevoset hyötyvät ruokinnan tärkkelysmäärän vähentämisestä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että hevoset hyödyntävät näitä nk. nopeita energianlähteitä erityisesti anaerobisessa rasituksessa, joten tärkkelystä ja sokereita ei tule karsia ruokavaliosta kokonaan. Kuitenkin on hyvä muistaa, että tutkimuksien mukaan hevosilla liika sokeri saattaa hidastaa nestetasapainon palautumista suorituksen, joten suorituksen jälkeen palautumiseen tukemiseen kannattaa käyttää muita ravinteita, kuin paljon sokeria sisältäviä tuotteita.

Karkearehu on aina perusta 

Hevoset ovat kehittyneet viimeisten 55 miljoonan vuoden aikana kasvissyöjiksi, joten karkearehun tulisi aina olla niiden ruokavalion perusta. Rehumäärä tulisi jakaa mahdollisimman moneen säännölliseen ruokintakertaan.  ”Meillä kaiken ruokinnan lähtökohta on säännöllisesti annettu hyvä heinä”, kertoo Ravitalli Holopaisen Taru Holopainen.  Karkearehu on välttämätöntä myös hevosen ruoansulatuskanavan terveyden ylläpitämisessä, sillä kuitupitoinen ruokavalio (1,5 –2 % ) hevosen painosta päivittäin) auttaa estämään vatsavaivoja, kuten ähkyjä tai vatsahaavaa.  Haavaumat ovat ikäviä ja haitallisia kaikille hevosille, mutta erityisesti urheiluhevosille, sillä tutkijat (Nieto et al., 2009) ovat osoittaneet niillä olevan kielteinen vaikutus hapen kulutukseen, mikä on olennainen seikka hevosen suorituskyvylle.  Omistajien tulisikin kiinnittää huomiota urheiluhevosten karkearehun laatuun, sillä parempi laatu johtaa myös suurempaan energiantuontantoon. Esimerkiksi heinän kasvilajeilla on väliä, sillä osa nurmilajeista on toisia ravinteikkaimpia.  Palkokasvien heinät sisältävät runsaasti energiaa ja proteiinia ja siksi esimerkiksi sinimailasen lisääminen urheiluhevosen ruokintaan voi olla hyödyllinen lisä.  

Energialisät 

Erilaiset viljat ja muut kaupallisesti sekoitetut rehut ovat usein olennainen osa urheiluhevosen ruokavaliota, sillä ne tarjoavat tehokkaan energialähteen, jonka saanti määrää suorituskykyyn käytettävissä olevan energian määrän.  ”Kilpailevilla ravihevosilla on tärkeää, että ne saavat riittävästi energiaa. Pyrimme pitämään ruokinnan melko yksinkertaisena, mutta heinän ja väkirehujen lisäksi ne saavat mm. vitamiineja ja pellavaöljyä”, Taru Holopainen kertoo.  Valtaosa hevosen saamista hiilihydraateista tulee sokerista ja tärkkelyksestä. Kun keho imee hiilihydraateista peräisin olevan glukoosin verenkiertoon, se voi käyttää sitä joko ATP: n luomiseen ja kulutukseen heti energiana tai varastoimiseen lihakseen glykogeeninä. Kun hevonen tarvitsee varastoitua energiaa myöhemmin, muuttaa elimistö sen takaisin glukoosiksi. Näiden paljon hiilihydraatteja ja tärkkelystä sisältävien rehujen määrän kasvattaminen voi toisinaan olla houkutteleva ajatus energiamäärän kasvattamiseksi, mutta niiden kanssa tulee olla tarkkana. Useimmat hevoset pystyvät käsittelemään tärkkelystä melko hyvin, mutta osan hevosista suuret tärkkelysmäärät altistavat kaviokuumeelle, ähkylle, metaboliselle oireyhtymälle tai asidoosille, eli elimistön liialliselle happamoitumiselle.  Hyvä vaihtoehto suurille tärkkelysmäärille ovatkin öljyt ja rasvat, jotka eivät aiheuta ähkyjä eikä kaviokuumeriskiä. Rasvat ovat melko turvallinen ja tehokas tapa lisätä raskasta työtä tekevien hevosten energiamäärää. Se on erittäin kaloripitoinen ja sisältää 2,25 kertaa enemmän energiaa / paino kuin hiilihydraatit. Rasvamolekyylit muunnetaan rasvahapoiksi, joita hevosen keho voi käyttää suoraan energiana tai ne voidaan varastoida rasvakudokseen. Rasvapohjaisten rehujen etu tärkkelyspitoisiin rehuihin on myös se, että ne eivät nouse samalla tavalla päähän ja tee hevosista liian kuumia kuin runsaasti tärkkelystä sisältävät rehut. Hyviä vaihtoehtoja ovat mm. erilaiset kasviöljyt, pellavansiemenet ja pellavaöljy, hampun- ja chiansiemenet tai niistä saatava öljy sekä auringonkukansiemenet ja niiden öljy. Hevoset pystyvät sulattamaan jopa 20 % rasvaa kokonaisruokavaliossaan, mutta sitä tulee aina lisätä ruokavalioon asteittain, sillä suuret määrät voivat heikentää maittavuutta ja johtaa löysään tai rasvaiseen ulosteen. Rasvaruokinnassa tulee aina muistaa, että rasvat lisäävät elimistön E-vitamiinin tarvetta. Rasvojen hajotessa ruuansulatuksessa, ne hapettuvat, joka puolestaan voi johtaa vapaiden radikaalien tuotantoon ja vapautumiseen, mikä voi aiheuttaa soluvaurioita. E -vitamiini estää tämän tapahtumasta suojaamalla soluja oksidatiiviselta stressiltä.  

Valkuaiset ja lihaksisto 

Valkuaislisärehut ovat urheiluhevosen ruokinnassa tarpeen silloin, kun karkearehun
valkuaispitoisuus ei ole riittävä. Valkuaista eli proteiineja tarvitaan lihasmassan kasvattamiseen ja ylläpitämiseen, mutta myös lihasten mikrovaurioiden korjaamiseen ja lihassolujen uudistamiseen. Lihastoiminnoissa tärkeää on mm. ravinteiden ja hapen saanti, aineenvaihdunnan aktiivisuus sekä kuona-aineiden kertyminen ja poistuminen. Rehussa tulisi olla raakavalkuaista vähintään 10- 12 %, jotta se turvaisi väkirehujen ohella hevosen riittävän valkuaisen saannin.  Ylimääräisen valkuaisen syöttöä tulee kuitenkin välttää, sillä se lisää mm. hikoilua ja elektrolyyttien menetystä.  

Proteiinit koostuvat aminohapoista, ja niiden laadulla on merkitystä. Ne, jotka tunnetaan välttämättöminä aminohapoina, ovat erityisen tärkeitä. Näitä ovat hevosille mm. lysiini, metioniini ja treoniini. Esimerkiksi chia-siemenet sisältävät runsaasti lysiiniä. Proteiineja ei tule kuitenkaan olla yli tarpeen, sillä kaikki ylimääräinen erittyy virtsaan ammoniakkina ja voi rasittaa munuaisia. Korkea proteiinipitoinen ruokavalio lisää myös veden tarvetta, mikä voi olla erityisen ongelmallista urheiluhevosille, jotka matkustavat ja liikkuvat usein, jolloin ne ovat vaarassa kuivua. Lopuksi proteiinien hajoaminen tuottaa kehon sisäistä lämpöä.

Vaativa lihastyö lisää vitamiinien sekä antioksidanttien, kuten seleenin ja E-vitamiinin tarvetta, ja valmennus- ja kuljetusstressi B-vitamiinien tarvetta.  ”Meillä starttihevoset saavat reilummin monivitamiinilisää starttia edeltävänä päivänä”, Holopainen kertoo.  Kivennäisaineet ovat tärkeitä kaikille, mutta erityisesti kalsiumin ja fosforin suhde tulee olla kunnossa, sillä kalsium muodostaa 35 % ja fosfori 16 % luukudoksesta. Kestävät luut ovat urheiluhevosen elinehto. Lisäksi riittävä elektrolyyttien saanti tulee varmistaa ennen ja jälkeen raskaamman harjoituksen tai kilpailun, sillä hevonen menettää niitä runsaasti hikoillessaan. Parhaiten elektrolyyttitasapaino pysyy yllä säännöllisellä annostelulla, ei ainoastaan rankan suorituksen jälkeen annettuna. Elektrolyyttitasapaino vaikuttaa mm. hermoston toimintaan ja elektrolyyttien vaje voi aiheuttaa mm. lihasjumeja sekä kompurointia, joka puolestaan voi altistaa erilaisille vammoille.  ”Meillä hevoset ovat syöneet Chia de Gracian sokeritonta Electrolyte Upia jo useamman vuoden ajan. Se on helppo sekoittaa ruuan joukkoon ja maistuu hyvin”, Taru Holopainen summaa.

 

Lähteet:

 

The Horse Magazine

Hevostietokeskus

Nutrition and fuel utilization in the athletic horse:

https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/2202499/T

he energy requirements of performance horses in training: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PM

Vanhemmat artikkelit Uudemmat artikkelit