Suola (natriumkloridi, NaCl) on yksi hevosen perusravinteista, jota ei voi korvata. Se vaikuttaa lähes kaikkiin elimistön toimintoihin, ja sen puute tai liikasaanti voi aiheuttaa vakavia häiriöitä. Syksyllä hevosen suolantarve muuttuu hikoilun vähentyessä ja lämpötilan laskiessa. Hevonen tarvitsee kuitenkin yhä päivittäisen perusannoksen, koska natrium ja kloridi ovat välttämättömiä mm. elimistön neste- ja hermotasapainolle.
Kesän ja laidunkauden jälkeen, kun liikutus jatkuu, mutta lämpötila laskee, hevonen tarvitsee noin 30–50 % vähemmän suolaa kuin kesähelteellä. Laidunruoho sisältää luonnostaan jonkin verran elektrolyyttejä ja vettä, kun taas kuiva heinä on lähes suolatonta. Kun siirrytään laitumelta sisäruokintaan, hevosen luontainen natriumin ja kloridin saanti vähenee. Tästä syystä suolakiven tai suolalisän merkitys kasvaa, vaikka hikoilu vähenisi.
Välttämätön suola
Natrium ja kloridi ovat tärkeimmät elektrolyytit, jotka säätelevät elimistön nestetasapainoa. Ne auttavat pitämään verenpaineen ja solujen nesteen oikealla tasolla. Natrium on välttämätön hermoimpulssien johtumiselle ja lihassupistukselle. Suolan puute voi aiheuttaa mm. heikkoutta, lihasnykäyksiä tai muita lihasoireita, kouristuksia sekä väsymystä tai alentunutta suorituskykyä. Oikea suolapitoisuus soluissa mahdollistaa lihaksiston ja hermoston impulssien ja supistusten toiminnan ja pitää veden ja elektrolyyttien määrän veressä oikeana.
Kloridi eli suolan toinen osa on välttämätön mahan suolahapon (HCl) muodostukseen. Suolahappo auttaa hajottamaan ravintoa ja estää haitallisten bakteerien kasvua mahalaukussa. Liian vähäinen kloridin saanti voi heikentää ruuansulatusta ja mahdollisesti aiheuttaa mahavaivoja.
Juominen vähenee kylmän sään myötä
Kun lämpötila laskee, monet hevoset juovat vähemmän — erityisesti jos vesi on kylmää. Tällöin suola on tärkeä janon ylläpitäjä: se saa hevosen juomaan enemmän.
Riittävä janontunne ja sitä kautta juominen onkin yksi tärkeimmistä ähkyn ehkäisykeinoista syksyllä. Hevosen ruokaan tai juomaan kannattaa lisätä pieni määrä (esim. 1–2 rkl) suolaa sekaan päivittäin, jos hevonen juo niukasti, sillä suola aktivoi janon tunteen. Jos hevonen ei saa suolaa, se saattaa juoda liian vähän, mikä lisää ähkyn riskiä. Tämä on erityisen tärkeää syksyllä ja talvella.
Kevyessä työssä oleva laidunhevonen tarvitsee suolaa noin 25 - 40 g vuorokaudessa. Määrä vastaa noin 1 - 2 ruokalusikallista karkeasuolaa. Keskiraskaassa työssä olevan hikoilevan hevosen suolantarve on noin 50 - 80 grammaa ja kovassa treenissä olevan noin 80 - 120 grammaa.
Suolan lähteet
Hevosen suolanlähteenä voi toimia suolakivi (luonnonsuola tai kivisuola), joka on helppo perusratkaisu, mutta jota kaikki hevoset eivät nuole riittävästi.
Suolakiven lisänä toimii rehun tai veden joukkoon sekoitettu suola tai erilliset elektrolyyttilisät.
Suolan puute ja yliannostus – oireet
Suolan puute voi näkyä hevosella laiskuutena tai ruokahaluttomuutena. Muita oireita voi olla lihasjäykkyys, kouristukset, vähentynyt hikoilu, kuiva iho ja limakalvot, tummankeltainen, väkevä virtsa ja joissain tapauksissa hiekan tai mullan syönti.
Liian suuri suolan määrän saanti on harvinaista, jos hevosella on jatkuvasti vettä saatavilla. Jos vettä ei ole riittävästi, voi liiallinen suolan määrä johtaa dehydraatioon ja munuaisrasitukseen. Tästä syystä suola on hyvä antaa aina veden mukana esimerkiksi juoman tai puuron seassa.
Lähteet:
• NRC (National Research Council, 2007).
Nutrient Requirements of Horses: Sixth Revised Edition.
– Perusteos hevosen elektrolyyttien (natrium, kloridi, kalium) fysiologisesta roolista ja suositellusta päivittäisestä saannista.
• Geor, R. J., Harris, P. A., & Coenen, M. (2013).
Equine Applied and Clinical Nutrition. Elsevier.
– Kattava kliininen katsaus hevosen suola- ja nesteaineenvaihdunnasta sekä hikoilun vaikutuksista elektrolyyttitasapainoon.
• Pagan, J. D., & Hintz, H. F. (1986).
“Electrolyte and mineral balance in the exercising horse.” Proceedings of the Equine Nutrition and Physiology Symposium.
– Tutkii hikoilun aiheuttamia suola- ja mineraalimenetyksiä sekä lisätarvetta harjoituksen aikana.
• Harris, P. (1997).
“Electrolyte supplementation for horses in training.” The Veterinary Record, 140(22), 593–596.
– Kuvaa suolan ja elektrolyyttilisien vaikutuksia suorituskykyyn ja palautumiseen.
• Lindinger, M. I., Ecker, G. L., & Bruce, L. J. (2012).
“Thermoregulation and electrolyte balance in horses during exercise.” Comparative Exercise Physiology, 8(1), 27–44.
– Tieteellinen artikkeli hikoilun, nesteen ja elektrolyyttien fysiologiasta.
• Lewis, L. D. (1995).
Feeding and Care of the Horse. Williams & Wilkins.
– Käytännönläheinen käsikirja hevosten perusmineraalitarpeista, mukaan lukien suola ja vedenkulutus.
• Hyyppä, S. & Särkijärvi, S. (2016).
Hevosten kivennäis- ja hivenainetarpeet. Luonnonvarakeskus (Luke), julkaisu 41/2016.
– Suomalaisten hevosten kivennäistarpeiden suositukset ja esimerkkilaskelmat, sisältää suolantarpeen arviot eri rasitustasoille.
• Suomen Hippos ry & Luke (2020).
Hevosen ruokintaopas.
– Kotimainen käytännön opas, jossa määritellään suolan ja elektrolyyttien merkitys ja saantitarpeet eri hevostyypeille.
• Harris, P. A., Marlin, D. J., & Schroder, C. (2001).
“Electrolyte and fluid balance in the horse.” Veterinary Clinics of North America: Equine Practice, 17(3), 497–520.
– Kliininen katsaus neste- ja suolatasapainon säätelystä sekä hikoilun vaikutuksista hevosen fysiologiaan.
• Kohnke, J. R. (1998).
Feed-to-Win: Horse Nutrition and Feeding. RIRDC, Australia.
– Käytännön neuvoja suolan ja elektrolyyttien lisäämisestä rehuihin eri ilmasto- ja työolosuhteiss
