Hevosen mahalaukku toimii jatkuvasti happamassa ympäristössä. Toisin kuin monilla muilla eläimillä, hevonen tuottaa mahahappoa ympäri vuorokauden riippumatta siitä, onko vatsassa ruokaa vai ei. Tämä tekee mahalaukun limakalvosta erityisen herkän, etenkin tilanteissa, joissa ruokintavälit venyvät, kuormitus lisääntyy tai stressi on jatkuvaa. Tästä syystä hevosen vatsahaavat ovat olleet pitkään tutkimuksen kohteena, ja samalla on tarkasteltu myös ruokinnan merkitystä mahalaukun fysiologialle.
Calcareum-levä, eli kalkkipitoinen merilevä, on noussut esiin näissä tutkimuksissa nimenomaan ruokinnallisesta näkökulmasta. Kyse ei ole lääkkeestä eikä mahalaukun happotuotannon estäjästä, vaan luonnollisesta kivennäislähteestä, jonka vaikutus liittyy mahalaukun happokuormaan ja vatsasisällön puskurikykyyn.
Mahalaukku ja happokuorma – miksi kalsium kiinnostaa?
Mahahapon tehtävä on ruoansulatuksen kannalta välttämätön, mutta hevosen kohdalla ongelma syntyy silloin, kun happo pääsee pitkäkestoisesti kosketuksiin mahalaukun herkemmän limakalvon kanssa. Tutkimuksissa on havaittu, että ruokinnan koostumus, erityisesti kivennäisten ja karkearehun määrä, vaikuttaa siihen, miten happo käyttäytyy vatsassa.
Kalsium on tunnettu luonnollisena happamuuden puskurina. Se ei poista happoa, mutta voi sitoa sitä ja tasata vatsan happamuutta hetkellisesti. Tästä syystä korkean kalsiumpitoisuuden omaavia rehuraaka-aineita on alettu tutkia osana vatsaystävällistä ruokintaa.
Calcareum-levä eroaa tavanomaisesta kalkkikivestä siinä, että se on biologisesti muodostunut, huokoinen ja liukenee ruoansulatuskanavassa hitaammin. Tämä tekee siitä kiinnostavan erityisesti hevosen mahalaukun näkökulmasta, jossa äkilliset muutokset eivät ole toivottavia.
Mitä calcareum-levästä on tutkittu hevosilla?
Tutkimuksessa “The influence of feeding a high calcium, algae supplement on gastric ulceration in adult horses” tarkasteltiin, miten korkean kalsiumpitoisuuden omaavan leväpohjaisen lisän syöttäminen vaikutti aikuisten hevosten mahalaukun limakalvoon. Tutkimus perustui endoskooppisiin havaintoihin, ja se keskittyi nimenomaan mahalaukun limakalvon kuntoon, ei kliinisiin oireisiin.
Tutkimuksessa havaittiin, että hevosilla, joiden ruokintaan sisältyi korkean kalsiumpitoisuuden omaava leväpohjainen lisä, mahalaukun limakalvon vauriot olivat lievempiä ja vähäisempiä verrattuna vertailuryhmään. Havainto koski erityisesti mahalaukun herkempiä alueita, jotka ovat alttiita happorasitukselle.
On olennaista huomata, että tutkimuksessa calcareum-levää ei tarkasteltu vatsahaavan hoitona, vaan osana ruokintaa, joka vaikuttaa mahalaukun happoympäristöön ja limakalvon kuormitukseen. Vaikutusmekanismi liittyi todennäköisesti kalsiumin puskurivaikutukseen ja levän hitaaseen liukenemiseen mahalaukussa.
Calcareum-levän mahalaukun pH:ta tasaava vaikutus ei kuitenkaan perustu vain kalsiumiin sellaisenaan. Kalsium (Ca²⁺) ei itsessään nosta pH:ta, vaan vaikutus syntyy levän sisältämistä karbonaatti- ja magnesiumyhdisteistä, jotka toimivat puskurina happamassa ympäristössä. Kyse ei ole “kalsiumista”, vaan karbonaattipohjaisesta neutralointikapasiteetista.
Miten tämä eroaa pektini–lesitiini-lähestymistavasta?
Calcareum-levää koskeva tutkimus täydentää hyvin pektini–lesitiini-tutkimuksia, mutta lähestymistapa on erilainen. Siinä missä pektini ja lesitiini vaikuttavat ennen kaikkea mahalaukun sisällön rakenteeseen ja limakalvon pintarakenteeseen, calcareum-levän vaikutus kohdistuu happokuormaan ja vatsasisällön puskurikykyyn.
Yhteistä näille tutkimuslinjoille on se, että molemmissa tarkastellaan mahalaukun limakalvon kestävyyttä ruokinnallisesta näkökulmasta. Kyse ei ole happotuotannon estämisestä tai lääkehoidosta, vaan siitä, miten ruokinta voi tukea mahalaukun normaalia fysiologiaa olosuhteissa, joissa happorasitus on jatkuvaa.
Miten tätä tietoa tulkitaan käytännössä?
Tutkimusten perusteella calcareum-levää tarkastellaan osana ruokintastrategiaa erityisesti tilanteissa, joissa hevosen mahalaukku on kuormittunut. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi kova harjoittelu, kilpailukausi, stressi, epäsäännöllinen ruokintarytmi tai karkearehun vähäinen saanti.
Calcareum-levän merkitys ei perustu aktiiviseen vaikutukseen, vaan sen kivennäiskoostumukseen ja rakenteeseen. Hitaasti liukeneva kalsium voi osaltaan tasata mahalaukun happoympäristöä ja vähentää limakalvon jatkuvaa altistumista happorasitukselle. Tästä syystä sitä pidetään kiinnostavana vaihtoehtona vatsaystävällisessä ruokinnassa, osana kokonaisuutta.
Viitteet
-
The influence of feeding a high calcium, algae supplement on gastric ulceration in adult horses
-
Venner, M., Lauffs, S., Deegen, E. (1999). Treatment of gastric lesions in horses. Equine Veterinary Journal Supplement.
-
Sanz, M. G. et al. (2014). Gastric ulceration in horses. Veterinary Record.
