Hevosen ruoansulatus perustuu pitkälti paksusuolen mikrobikäymiseen, jossa ravintokuidut toimivat keskeisinä energianlähteinä suolistomikrobeille. Ruokinnassa käytettävät fermentoituvat kuidut, kuten inuliini, ovat herättäneet kiinnostusta niiden vaikutusten vuoksi suolistoympäristöön ja mikrobiston toimintaan.
Tässä artikkelissa tarkastellaan inuliinia tutkimuskirjallisuuden valossa, keskittyen sen rakenteellisiin ominaisuuksiin, fermentoituvuuteen ja rooliin osana ruokintakokonaisuutta.
Mitä inuliini on?
Inuliini kuuluu fruktaaneihin, jotka ovat kasveissa esiintyviä, sulamattomia hiilihydraatteja. Hevosen ruoansulatusentsyymit eivät pilko inuliinia ohutsuolessa, vaan se kulkeutuu paksusuoleen, jossa se toimii mikrobien ravintona.
Tutkimuskirjallisuudessa inuliinia kuvataan:
-
fermentoituvaksi ravintokuiduksi
-
prebioottiseksi hiilihydraatiksi
-
osaksi suolistomikrobiston ravitsemuksellista ympäristöä
(Gibson & Roberfroid, 2008)
Inuliini ja suolistomikrobisto
Useissa tutkimuksissa inuliinia on tarkasteltu sen yhteyden vuoksi suolistomikrobiston koostumukseen ja aktiivisuuteen. Prebioottisena kuituna inuliini toimii substraattina eli ravintona suoliston mikrobeille tai entsyymeille, erityisesti paksusuolessa.
Equine-tutkimuksissa on havaittu, että:
-
inuliini fermentoituu paksusuolessa
-
fermentaatio tuottaa lyhytketjuisia rasvahappoja
-
vaikutukset liittyvät ruokintakokonaisuuteen ja annosteluun
(Costa et al., 2012; Cooke, 2023)
Inuliinin fermentoituminen hevosen ruoansulatuskanavassa
Bachmann ym. (2021) tutkivat inuliinin ja FOS-yhdisteiden hajoamista hevosen ruoansulatuskanavassa. Tutkimuksessa havaittiin, että fruktaanit:
-
eivät hajoa merkittävästi mahalaukussa
-
fermentoituvat pääasiassa paksusuolessa
-
vaikuttavat kaasuntuotantoon riippuen annoksesta ja ruokinnan sopeutusajasta
Lisäksi Bachmann ym. (2020) osoittivat in vitro -tutkimuksessaan, että inuliinin fermentaatioaktiivisuus vaihtelee ruoansulatuskanavan osien välillä, mikä korostaa annostelun ja ruokintakokonaisuuden merkitystä.
Inuliini osana ruokintastrategiaa
Tutkimuskirjallisuudessa inuliinia ei tarkastella yksittäisenä ratkaisuna, vaan osana laajempaa ruokintastrategiaa, jossa huomioidaan:
-
hevosen perusruokinta
-
kuidun kokonaismäärä
-
fermentoituvien hiilihydraattien tasapaino
-
sopeutusaika
Cooke (2023) korostaa katsausartikkelissaan, että prebioottien käyttö hevosilla perustuu ruokinnalliseen lähestymistapaan, ei lääketieteelliseen interventioon.
Yhteenveto
Inuliini on fermentoitava ravintokuitu, jonka merkitys hevosen ruokinnassa liittyy suolistomikrobiston ravitsemukselliseen tukemiseen ja paksusuolen fermentaatioprosesseihin.
Kun suolistomikrobit fermentoivat kuituja (kuten inuliinia), syntyvät lyhytketjuiset rasvahapot toimivat energiana paksusuolen limakalvosoluille ja ovat osa suolen normaalia aineenvaihduntaa.
Tutkimusten perusteella sen vaikutukset ovat riippuvaisia annostelusta, ruokintakokonaisuudesta ja hevosen sopeutumisesta fermentoituvien kuitujen käyttöön.
Viitteet:
-
Gibson, G. R. & Roberfroid, M. B. (2008). Prebiotic effects of inulin and oligofructose. Journal of Nutrition.
-
Cooke, C. G. (2023). Prebiotics and Synbiotics in Equine Health and Disease. Narrative review.
-
Bachmann, M. et al. (2021). Degradation of monosaccharides, disaccharides, and fructans in the stomach of horses adapted to a prebiotic dose of FOS and inulin. Journal of Equine Veterinary Science.
-
Bachmann, M. et al. (2020). In vitro gas production from batch cultures of stomach and hindgut digesta of horses adapted to FOS and inulin. Journal of Equine Veterinary Science.
-
Costa, M. C. et al. (2012). Effects of diet on the equine hindgut microbiome. Equine Veterinary Journal.
