Hevosen mahalaukku on rakenteeltaan herkkä ja altis vaurioille erityisesti silloin, kun ruokintarytmi, stressi, harjoittelu tai paastojaksot kuormittavat vatsaa. Tämän vuoksi vatsahaavat ovat yleinen tutkimuskohde erityisesti urheilu- ja valmennuskäytössä olevilla hevosilla. Samanaikaisesti kiinnostus on kohdistunut myös ruokinnallisiin tekijöihin, jotka vaikuttavat mahalaukun sisältöön ja limakalvon suojaan.
Pektiini ja lesitiini nousevat tutkimuksissa usein esiin yhdessä, koska ne vaikuttavat mahalaukussa eri mutta toisiaan täydentävillä tavoilla. Niitä ei tarkastella lääkkeinä, vaan osana ruokintaa ja vatsan fysiologiaa.
Mahalaukku, happo ja limakalvo – miksi rakenne on tärkeä?
Hevosen mahalaukussa happamuus ei jakaudu tasaisesti. Mahalaukussa on alueita, joissa happopitoisuus on korkea, ja toisaalta alueita, joissa limakalvo on herkempi suojakerroksen vaurioitumiselle. Tutkimuksissa on havaittu, että mahalaukun sisällön fyysinen rakenne – se, onko sisältö vetistä, kerrostunutta tai tasaisempaa – vaikuttaa siihen, miten happo pääsee kosketuksiin limakalvon kanssa.
Tässä yhteydessä liukoiset kuidut ja limakalvon pintarakenteeseen liittyvät rasvat ovat nousseet kiinnostuksen kohteiksi. Pektiini ja lesitiini edustavat juuri näitä kahta eri näkökulmaa.
Pektiini – ruokasulan rakennetta muokkaava kuitu
Pektiini on liukoinen ravintokuitu, jota esiintyy luonnostaan monissa kasveissa. Sen erityispiirre on kyky sitoa vettä ja muodostaa geelimäinen rakenne. Tutkimuksissa tämä ominaisuus on ollut keskeinen, koska se vaikuttaa mahalaukun sisällön koostumukseen ja siihen, miten happo liikkuu vatsassa.
Hevosilla tehdyissä tutkimuksissa on havaittu, että liukoiset kuidut, kuten pektiini, voivat tehdä mahalaukun sisällöstä tasaisempaa ja vähemmän kerrostunutta. Tämä ei tarkoita happamuuden poistumista, vaan sitä, että happo ei pääse yhtä helposti kosketuksiin mahalaukun herkemmän limakalvon kanssa. Näin pektiinin merkitys liittyy ruokasulan fysikaaliseen käyttäytymiseen, ei mahalaukun happotuotantoon.
Tätä näkökulmaa on käsitelty muun muassa Journal of Equine Veterinary Science -lehdessä julkaistuissa tutkimuksissa, joissa liukoisten kuitujen roolia mahalaukun suojassa on tarkasteltu ruokinnallisesta näkökulmasta.
Lesitiini – osa mahalaukun luonnollista suojapintaa
Lesitiini kuuluu fosfolipideihin, jotka ovat keskeinen osa elimistön solukalvoja ja limakalvojen pintarakennetta. Mahalaukussa fosfolipidit muodostavat limakalvon pinnalle vettä hylkivän kerroksen, joka auttaa suojaamaan kudosta happamalta ympäristöltä.
Tutkimuksissa lesitiiniä ei tarkastella erillisenä “suojakalvona”, vaan osana mahalaukun normaalia rakennetta. Kun tämä fosfolipidikerros on eheä, limakalvo kestää paremmin happoa ja mekaanista rasitusta. Lesitiinin merkitys liittyy siis limakalvon rakenteelliseen kestävyyteen, ei vatsahapon neutralointiin.
Pektiini ja lesitiini yhdessä – mitä hevostutkimuksissa on havaittu?
Useissa hevosilla tehdyissä tutkimuksissa pektiiniä ja lesitiiniä on käytetty yhdessä, koska ne vaikuttavat mahalaukussa eri mekanismeilla. Pektiini muokkaa mahalaukun sisällön rakennetta ja lesitiini liittyy limakalvon pintarakenteeseen. Yhdessä ne muodostavat vatsassa rakenteellisen kokonaisuuden, joka tutkimusten mukaan on ollut yhteydessä vähäisempään limakalvovaurioiden määrään.
Venner ym. (1999), Lybbert ym. (2007) ja Sanz ym. (2014) raportoivat, että hevosilla, joiden ruokintaan sisältyi pektiini–lesitiini-yhdistelmä, mahalaukun limakalvon vaurioiden esiintyminen tai uusiutuminen oli vähäisempää verrattuna kontrolliryhmiin. Näissä tutkimuksissa on olennaista huomata, että yhdistelmää käytettiin ruokinnan osana, ei lääkehoitona, ja tarkastelun kohteena oli limakalvon kunto endoskooppisesti arvioituna.
Sanzin ym. tutkimus, joka julkaistiin Veterinary Record -lehdessä, toi esiin myös sen, että yhdistelmä oli kiinnostava sekä vatsahaavojen hallinnassa että niiden uusiutumisen näkökulmasta, osana kokonaisruokintaa.
Miten tätä tietoa tulkitaan käytännössä?
Tutkimusten perusteella pektiini ja lesitiini eivät ole “hoito vatsahaavaan”, vaan ruokinnallisia tekijöitä, jotka vaikuttavat mahalaukun fysiologiaan. Pektiini muuttaa ruokasulan rakennetta ja lesitiini tukee limakalvon normaalia pintarakennetta. Yhdessä ne liittyvät mahalaukun kykyyn kestää happaman ympäristön aiheuttamaa rasitusta.
Tämän vuoksi näitä raaka-aineita tarkastellaan erityisesti tilanteissa, joissa mahalaukku on tavallista kuormittuneempi, kuten kovassa harjoittelussa, stressissä tai epäsäännöllisessä ruokinnassa. Kyse on ennaltaehkäisevästä ja rakenteellisesta lähestymistavasta. haavauma
Yhteenveto
Pektiini ja lesitiini esiintyvät vatsahaavatutkimuksissa yhdessä, koska ne vaikuttavat mahalaukussa eri mutta toisiaan täydentävillä tavoilla. Pektiini muokkaa mahalaukun sisällön rakennetta ja lesitiini on osa limakalvon luonnollista suojapintaa. Hevosilla tehdyissä tutkimuksissa näiden yhdistelmää on liitetty mahalaukun limakalvon parempaan säilymiseen vatsahaavoille altistavissa olosuhteissa, osana ruokintaa.
Viitteet
-
Lybbert, T. et al. (2007). Effects of a pectin–lecithin complex on gastric ulceration in horses. Journal of Equine Veterinary Science.
-
Sanz, M. G., Viljoen, A., Saulez, M. N., et al. (2014). Efficacy of a pectin–lecithin complex for treatment and prevention of gastric ulcers in horses. Veterinary Record.
-
Venner, M., Lauffs, S., Deegen, E. (1999). Treatment of gastric lesions in horses with a pectin–lecithin complex. Equine Veterinary Journal Supplement.
-
Verry, F. et al. (2020). The role of soluble fibres in gastric protection and gastric emptying in horses.
