Seleeni ja E-vitamiini mainitaan usein yhdessä – eikä syyttä. Ne muodostavat biologisen parin, jonka merkitys hevosen elimistössä liittyy erityisesti solujen suojaamiseen, lihasten toimintaan ja immuunivasteen säätelyyn.
Kyse ei kuitenkaan ole yksittäisestä “vaikutuksesta”, vaan kokonaisuudesta, jossa ravinteet osallistuvat useisiin samanaikaisiin prosesseihin.
Antioksidatiivinen perusta – miksi tämä pari toimii yhdessä
Hevosen elimistössä syntyy jatkuvasti vapaita radikaaleja – erityisesti liikunnan aikana. Nämä reaktiiviset yhdisteet voivat vaurioittaa solukalvoja, ellei elimistöllä ole riittäviä suojamekanismeja.
- E-vitamiini toimii solukalvojen rasvaliukoisena suojana
- Seleeni on osa entsyymejä (kuten glutationiperoksidaasia), jotka neutraloivat hapetusstressiä
Tutkimuksissa tätä kokonaisuutta kuvataan antioksidanttipuolustuksena, jossa eri yhdisteet täydentävät toisiaan (Sies 1993; Cheeseman & Slater 1993).
Yksinkertaistettuna:
E-vitamiini suojaa solua “ulkopuolelta”, seleeni tukee suojaa “sisäpuolelta”.
Lihas ja kuormitus – miksi tarve kasvaa liikkuvalla hevosella
Liikunta lisää hapetusstressiä. Samalla lihaskudoksen uusiutuminen ja energiankäyttö vilkastuvat.
Useat tutkimukset viittaavat siihen, että:
- E-vitamiinin riittävä saanti liittyy lihassolujen rakenteelliseen kestävyyteen
- puutteet voivat näkyä lihaskudoksen herkkyytenä kuormitukselle
(Siciliano et al. 1997)
Tämä korostuu erityisesti:
- kilpa- ja treenihevosilla
- kasvavilla nuorilla hevosilla
- tilanteissa, joissa karkearehun E-vitamiinipitoisuus on matala (esim. varastoitu heinä)
Immunologinen näkökulma – enemmän säätelyä kuin “vahvistamista”
E-vitamiinin ja seleenin yhteys immuunivasteeseen on yksi tutkituimmista osa-alueista.
Tutkimuksissa on havaittu mm.:
- E-vitamiini liittyy vasta-aineiden muodostumiseen (Baalsrud & Overnes 1986)
- ravintotekijät voivat säädellä immuunijärjestelmän toimintaa kokonaisuutena (Meydani & Han 2001)
- antioksidantit osallistuvat solujen viestintään ja puolustusreaktioihin (Bendich 1990; Tengerdy 1990)
Oleellinen pointti:
- kyse ei ole “enemmän = parempi”
- vaan riittävä ja tasapainoinen taso tukee normaalia fysiologista toimintaa
Varsat ja ternimaito – vaikutus elämän alkuvaiheessa
Mielenkiintoinen havainto liittyy tammoihin ja varsoihin:
- E-vitamiinilisäys tiineyden loppuvaiheessa vaikutti ternimaidon immunoglobuliinipitoisuuksiin
- tämä heijastui varsan passiiviseen immuniteettiin
(Hoffman et al. 1999)
Tämä korostaa sitä, että ravitsemus vaikuttaa myös epäsuorasti – ei vain yksilöön, vaan seuraavaan sukupolveen.
Rehujen luonnollinen vaihtelu – miksi käytännössä syntyy puutteita
Luonnollisissa rehuissa E-vitamiinin määrä vaihtelee paljon:
- tuore ruoho → korkea E-vitamiini
- varastoitu heinä → pitoisuus laskee nopeasti
(Lynch 1996)
Seleenin osalta:
- pitoisuus riippuu maaperästä
- Pohjoismaissa seleeniä on usein niukasti
Tämä tekee seleenistä ja E-vitamiinista käytännössä “olosuhderavinteita” – tarve ei ole vakio, vaan riippuu ruokinnasta ja ympäristöstä.
Luonnollinen vs. synteettinen – kaikki E-vitamiinit eivät ole sama asia
On aika sanoa tämä suoraan: kaikki E-vitamiini ei ole ravitsemuksellisesti yhtä arvokasta.
Luonnollinen E-vitamiini (RRR-α-tokoferoli) on se muoto, jonka eläimen elimistö tunnistaa ja käyttää tehokkaasti. Synteettinen E-vitamiini (dl-α-tokoferoli) on kemiallinen seos useista eri rakenteista, joista vain osa vastaa luonnollista muotoa – loput ovat biologisesti selvästi vähemmän aktiivisia.
Tämä ei ole mielipide, vaan rakenteellinen fakta.
Siksi luonnollisen E-vitamiinin hyötyosuus on käytännössä korkeampi, ja sama biologinen vaste saavutetaan pienemmällä määrällä.
Käytännössä:
valinta ei ole vain “E-vitamiini kyllä/ei”, vaan mikä E-vitamiini.
Seleenin kohdalla keskustelu on yhtä lailla tärkeä.
Orgaaninen seleeni (selenometioniini) toimii elimistössä aminohapon tavoin ja voi sitoutua kudoksiin – se on osa kehon omaa “varastointijärjestelmää”.
Epäorgaaninen seleeni (natriumseleniitti) taas toimii nopeasti, mutta kulkee järjestelmän läpi ilman vastaavaa sitoutumista.
Tämä tarkoittaa käytännössä:
- orgaaninen seleeni = pitkäkestoisempi, integroitunut osa aineenvaihduntaa
- epäorgaaninen seleeni = nopea, mutta lyhyt vaikutus
Miksi tällä on väliä?
Koska kyse ei ole yksittäisestä lisäravinteesta, vaan siitä, miten elimistö oikeasti pystyy käyttämään sitä, mitä sille annetaan.
- Sama milligrammamäärä ei tarkoita samaa biologista vaikutusta
- Muoto määrittää hyötyosuuden
- Hyötyosuus määrittää lopputuloksen
Ja tämä on kohta, jossa “paperilla sama” ei enää tarkoita samaa käytännössä.
Yhteenveto – mitä tutkimukset oikeastaan kertovat?
Kun tutkimuksia tarkastellaan kokonaisuutena, esiin nousee kolme päälinjaa:
-
Solutason suoja
Antioksidatiivinen järjestelmä on keskeinen osa normaalia aineenvaihduntaa -
Kuormitukseen sopeutuminen
Liikunta lisää tarvetta ja korostaa tasapainon merkitystä -
Immuunijärjestelmän säätely
Ravinteet eivät “aktivoi” yksittäistä toimintoa, vaan osallistuvat kokonaisuuden hienosäätöön
Lopuksi
Seleeni ja E-vitamiini eivät ole “lisäravinteita” perinteisessä mielessä – ne ovat osa hevosen biologista perusrakennetta.
Niiden merkitys ei näy yhdessä hetkessä, vaan siinä, miten elimistö toimii päivittäin:
- miten solut kestävät kuormitusta
- miten kudokset uusiutuvat
- miten elimistö reagoi ympäristöönsä
Ja juuri siksi niiden tarkastelu kuuluu aina osaksi ruokinnan kokonaisuutta – ei irrallisena lisänä, vaan osana suurempaa kuvaa.
Lähteet
Baalsrud, K.J. & Overnes, G. (1986). The influence of vitamin E and selenium supplements on antibody production in horses. Equine Veterinary Journal, 18, 472–474.
Bendich, A. (1990). Antioxidant micronutrients and immune responses. Annals of the New York Academy of Sciences, 587, 168–180.
Bendich, A., Gabriel, E. & Machlin, L.J. (1986). Dietary vitamin E requirement for optimum immune responses in the rat. Journal of Nutrition, 116, 675–681.
Benjamini, E. & Leskowitz, S. (1991). Immunology: A Short Course (2nd ed.). Wiley-Liss, New York.
Cheeseman, K.H. & Slater, T.F. (1993). An introduction to free radical biochemistry. British Medical Bulletin, 49, 481–493.
Hayek, M.G., Boissonneault, G.A. & Mitchell, G.E. Jr. (1996). Influence of vitamin E on the immune response of livestock and poultry. In: Coelho, M.B. (ed.), Vitamin E in Animal Nutrition and Management (2nd ed., pp. 185–190). BASF Corporation.
Heinzerling, P., Rollin, H., Nockles, C.F., Quarles, C.L. & Tengerdy, R.P. (1974). Protection of chicks against E. coli infection by dietary supplementation with vitamin E. Proceedings of the Society for Experimental Biology and Medicine, 146, 279–283.
Hoffman, R.M., Morgan, K.L., Lynch, M.P., Zinn, S.A., Faustman, C. & Harris, P.A. (1999). Dietary vitamin E supplementation in the periparturient period influences immunoglobulins in equine colostrum and passive transfer in foals. In: Proceedings of the 16th Equine Nutrition and Physiology Symposium, Raleigh, NC, 96–98.
Hogan, J.S., Weiss, W.P. & Smith, K.L. (1990). Role of vitamin E and selenium in host defense against mastitis. Journal of Dairy Science, 76, 2795–2803.
Horohov, D.W., Dimock, A.N., Guirnalda, P. et al. (1999). Effect of exercise on the immune response of young and old horses. American Journal of Veterinary Research, 60(5), 643–647.
Lynch, G.L. (1996). Natural occurrence and content of vitamin E in feedstuffs. In: Coelho, M.B. (ed.), Vitamin E in Animal Nutrition and Management (2nd ed., pp. 51–56). BASF Corporation.
Meydani, S.N. & Han, S.N. (2001). Nutrient regulation of the immune response: the case of vitamin E. In: Bowman, B. & Russell, R. (eds.), Present Knowledge in Nutrition (8th ed., pp. 449–463). Washington, DC.
National Research Council (NRC). (1989). Nutrient Requirements of Horses (5th ed.). National Academy Press, Washington, DC.
Siciliano, P.D., Parker, A.L. & Lawrence, L.M. (1997). Effect of dietary vitamin E supplementation on the integrity of skeletal muscle in exercising horses. Journal of Animal Science, 75, 1553–1560.
Sies, H. (1993). Strategies of antioxidant defense. European Journal of Biochemistry, 215, 213–219.
Tengerdy, R.P. (1990). The role of vitamin E in immune response and disease resistance. Annals of the New York Academy of Sciences, 587, 24–33.
Tiege, J., Tollersrud, S., Lund, A. & Larsen, H.J. (1982). Swine dysentery: The influence of dietary vitamin E and selenium on clinical and pathological effects of Treponema hyodysenteriae infection in pigs. Research in Veterinary Science, 32, 95–100.
Virella, G. (1998). Basic immunology: Introduction. In: Introduction to Medical Immunology (4th ed., pp. 1–10). Marcel Dekker Inc., New York.
