Lesitiini 900g

Lesitiini on elimistön luontainen rasvaliikenteen säätelijä sekä mahalaukun limakalvojen ja ruuansulatuskanavan normaalin hyvinvoinnin ylläpitäjä.* Ylläpitää normaalia happotasapainoa.

Lesitiini on oiva lisä hevosille, joilla on taipumus reagoida vatsalla tai joilla on herkät vatsan limakalvot, sillä lesitiinillä on kyky neutraloida voimakkaita vatsahappoja. Lesitiini muodostaa suolistoon vettä hylkivän pintakerroksen* ja voi siten ylläpitää limakalvojen normaalia hyvinvointia muodostamalla limasta fyysisen esteen hapoille. Eläinkokeissa on havaittu lesitiinin pinnoittava ominaisuus. Tutkimuksissa* on myös todettu, että lesitiinin fosfodilipidit voivat ylläpitää limakalvojen normaalia hyvinvointia. Useat herkkävatsaisten hevosten hoitoon kehitetyt täydennysrehut sisältävät nimenomaan pektiiniä ja lesitiiniä, sillä näillä on todettu olevan positiivinen vaikutus vatsan ja suoliston hyvinvoinnille.

Annostus:

Hevoset 500 kg: 

2 - 5 rkl /pvä. Vatsan hyvinvoinnin tueksi 50-150 g / pvä 2-4 viikon kuureina.

Kastellaan ja sekoitetaan muun rehun joukkoon, ei syötetä kuivana.

1 dl painaa noin 45 g.

Aloita aina pienemmällä annostuksella. Annoksen voi jakaa useampaan ruokintakertaan.

Vinkki: omenasta saatava pektiini suojaa vatsan limakalvoja yhdessä lesitiinin kanssa.

Ravintosisältö 100g:

rasvaa 84,00 g (tyydyttynyttä) 12,00 g), hiilihydraatteja 3,00 g, sokereita 3,00 g, proteiinia 0,05 g, suolaa 0,75 g, (natrium 0,30 g), kalsiumia 0,14 mg.

Lisätietoa:

Lesitiini- ja pektiinipohjaiset lisäravinteet hevosen mahahaavan hoidossa

Tutkimus hevosten mahahaavasta ja lesitiinistä

Treatment of gastric lesions in horses with pectin-lecithin complex: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10696303

Muita ei kohde-eläimillä tehtyjä tutkimuksia:

*A.Kurinets, L.M. Lichtenberg (1993): Ulcer healing in Rats treated with Aspirin (ASA) compared with a Complex of ASA ans Phosphatidylcholine (PC). Gastroenterology: Vol 112, 4, p A186

* (Martin ja Marriott, 1981; Lichtenberger et al., 1983; Leyck et al., 1985; Szelenyl ja Engler, 1986; Swarm et al., 1987; Hills ja Kirwood, 1989; Kiviluoto et al., 1991; Dunjić et al., 1993; Hills, 1996).