Hevosen karva ei kiillä? Nämä syyt kannattaa tarkistaa
Kiiltävä, tasainen ja hyväkuntoinen karvapeite kertoo usein hevosen yleisestä hyvinvoinnista. Jos karva muuttuu elottomaksi, karheaksi, hauraaksi tai laikukkaaksi, karvanvaihto pitkittyy tai uusi karva kasvaa huonosti, taustalla voi olla useita eri syitä.
Pelkkä karvan ulkonäkö ei vielä kerro tarkkaa syytä, mutta se voi olla hyvä merkki siitä, että hevosen ruokintaa, olosuhteita tai terveydentilaa kannattaa tarkastella kokonaisuutena.
1. Riittämätön energian ja valkuaisen saanti
Karva muodostuu pääasiassa keratiinista, joka on proteiinia. Siksi riittävä valkuaisen ja erityisesti välttämättömien aminohappojen saanti on tärkeää normaalille karvankasvulle.
Jos hevosen ruokinnassa on liian vähän hyvälaatuista valkuaista tai aminohappoja, tämä voi näkyä esimerkiksi:
-
hitaana karvanvaihtona
-
ohuena tai elottomana karvana
-
heikkona lihaskuntona
-
hitaana palautumisena
-
kavioiden heikompana laatuna
Erityisesti lysiini, metioniini ja treoniini ovat aminohappoja, joiden riittävä saanti kannattaa huomioida.
2. Hivenaineiden puutteet tai epätasapaino
Karvan ja ihon kuntoon vaikuttavat monet hivenaineet. Erityisesti sinkki ja kupari ovat tärkeitä ihon, karvan ja pigmentin normaalille toiminnalle.
Sinkkiä tarvitaan muun muassa keratiinin muodostukseen ja ihon uusiutumiseen. Kupari puolestaan osallistuu muun muassa pigmentin muodostukseen ja sidekudoksen normaaliin toimintaan.
Myös hivenaineiden keskinäinen tasapaino on tärkeä. Esimerkiksi erittäin suuri määrä yhtä kivennäisainetta voi heikentää toisen imeytymistä.
Tästä syystä kivennäisruokintaa ei kannata arvioida vain yksittäisen ravintoaineen perusteella, vaan kokonaisuutena suhteessa heinän ravintosisältöön.
3. Rasvahappojen vähäinen saanti
Ruokinnan rasvahapoilla on merkitystä ihon ja karvan kunnolle. Erityisesti omega-3-rasvahappojen riittävä saanti tukee ihon normaalia toimintaa.
Jos ruokinta perustuu lähes kokonaan kuivattuun heinään, omega-3-rasvahappojen saanti voi olla vähäisempää kuin laidunkaudella.
Hyviä omega-3-lähteitä hevoselle ovat esimerkiksi chia, pellava ja hampunsiemen sekä näistä tehdyt öljyt.
4. Vitamiinien riittämätön saanti
Useat vitamiinit osallistuvat ihon ja karvan normaaliin uusiutumiseen.
Esimerkiksi E-vitamiini toimii elimistössä antioksidanttina ja suojaa soluja hapetusstressiltä. Biotiini tunnetaan erityisesti kavioiden yhteydessä, mutta sillä on merkitystä myös ihon ja karvan normaalille aineenvaihdunnalle.
Tuore laidun sisältää runsaasti E-vitamiinia, mutta säilönnän ja varastoinnin aikana sen määrä rehussa vähenee. Siksi talvikauden ruokinnassa E-vitamiinin saanti kannattaa arvioida erikseen.
5. Karvanvaihto lisää ravintoaineiden tarvetta
Keväällä ja syksyllä hevonen kasvattaa suuren määrän uutta karvaa. Tämä lisää elimistön tarvetta esimerkiksi:
-
aminohapoille
-
sinkille
-
kuparille
-
E-vitamiinille
-
energialle
Jos ruokinta on jo valmiiksi niukka tai epätasapainoinen, karvanvaihdon aikana ongelmat voivat tulla selkeämmin esiin.
6. Suoliston ja ruoansulatuksen ongelmat
Hyvä ruokinta ei auta täysimääräisesti, jos hevonen ei pysty hyödyntämään ravintoaineita normaalisti.
Pitkittyneet ruoansulatusongelmat, suoliston häiriöt tai heikentynyt rehujen hyväksikäyttö voivat vaikuttaa myös karvan ja ihon kuntoon.
Tällöin huomio kannattaa kiinnittää koko ruokintaan:
-
riittävä korsirehun määrä
-
tasainen ruokintarytmi
-
sopiva kuitupitoisuus
-
maltillinen tärkkelyksen ja sokerin määrä
-
riittävä veden saanti
7. Loiset
Sisä- ja ulkoloiset voivat joskus näkyä myös karvapeitteen kunnossa.
Esimerkiksi voimakas loistaakka voi heikentää ravintoaineiden hyödyntämistä, jolloin hevonen voi laihtua ja karva muuttua elottomaksi.
Ulkoiset loiset puolestaan voivat aiheuttaa kutinaa, hankaamista ja karvattomia alueita.
Loishäädön tarve kannattaa arvioida esimerkiksi lantanäytteiden ja eläinlääkärin ohjeiden perusteella.
8. Iho-ongelmat ja infektiot
Karvanlähtö tai huonokuntoinen karvapeite voi joskus johtua suoraan iho-ongelmasta.
Mahdollisia syitä voivat olla esimerkiksi:
-
sienitulehdukset
-
bakteeritulehdukset
-
ulkoloiset
-
allergiset reaktiot
-
jatkuva kosteus tai hankaaminen
Erityisesti paikallinen karvanlähtö, voimakas kutina, ihorikot tai rupisuus kannattaa tutkituttaa.
9. Hormonaaliset muutokset ja sairaudet
Pitkittynyt karvanvaihto tai poikkeuksellisen pitkä ja kihara karvapeite voi liittyä myös hormonaalisiin muutoksiin.
Erityisesti vanhemmilla hevosilla PPID eli hevosen aivolisäkkeen toimintahäiriö voi vaikuttaa karvanvaihtoon.
Jos hevonen ei vaihda karvaa normaalisti tai karvapeite muuttuu selvästi aikaisemmasta, eläinlääkärin tutkimus voi olla tarpeen.
10. Ympäristö ja hoito
Kaikki karvan kuntoon vaikuttavat tekijät eivät liity ruokintaan.
Karvaa voivat rasittaa esimerkiksi:
-
jatkuva kosteus
-
voimakas hikoilu
-
riittämätön kuivuminen
-
lika
-
hankaavat loimet
-
liian voimakas peseminen
-
ihon kuivuminen
Myös stressi tai pitkäaikainen sairaus voi näkyä karvan kunnossa.
Mistä kannattaa aloittaa?
Jos hevosen karva näyttää tavallista huonommalta, kannattaa ensimmäiseksi tarkastella kokonaisuutta.
Hyvä tarkistuslista on:
-
Onko heinän määrä ja laatu riittävä?
-
Saako hevonen riittävästi valkuaista ja välttämättömiä aminohappoja?
-
Onko kivennäisruokinta tasapainossa?
-
Saako hevonen riittävästi sinkkiä ja kuparia?
-
Onko E-vitamiinin saanti riittävä?
-
Saako hevonen omega-3-rasvahappoja?
-
Onko loistilanne tarkistettu?
-
Onko ihossa kutinaa, rupia tai paikallista karvanlähtöä?
-
Onko karvanvaihto poikkeuksellisen hidasta?
-
Onko hevosen yleiskunnossa tai painossa tapahtunut muutoksia?
Useimmiten paras tulos saadaan, kun yksittäisen lisäravinteen sijaan tarkastellaan koko ruokintaa ja hevosen terveydentilaa.
Hyvä karvapeite rakentuu sisältäpäin – riittävästä ravinnosta, tasapainoisesta ruokinnasta ja toimivasta aineenvaihdunnasta.
