Kun vertailee hevosten täydennysrehuja, hinnat voivat joskus tuntua hämmentäviltä. Kaksi tuotetta voi näyttää lähes samalta, niissä voi olla samoja raaka-aineita ja käyttötarkoituskin voi olla samanlainen – mutta toinen maksaa selvästi enemmän kuin toinen.
Mistä hintaero syntyy?
Pelkkä pussin koko tai kilohinta kertoo tuotteesta yllättävän vähän. Hintaan vaikuttavat ennen kaikkea raaka-aineiden laatu, muoto ja pitoisuus, mutta myös päiväannos, valmistustapa, analyysit, puhdistus, tuotantomäärät ja pakkaus.
Sama raaka-aineen nimi ei tarkoita samaa laatua
Ainesosaluettelossa voi lukea esimerkiksi sinkki, magnesium, E-vitamiini, aminohapot, chia tai Boswellia.
Pelkkä nimi ei kuitenkaan vielä kerro, millaisesta raaka-aineesta on kyse.
Mineraaleista voidaan käyttää erilaisia yhdisteitä, vitamiineista eri muotoja ja kasvipohjaisissa raaka-aineissa voivat vaihdella esimerkiksi käytetty kasvinosa, alkuperä, käsittely ja luonnollisten yhdisteiden pitoisuus.
Raaka-aineiden ostohinnoissa voi tämän vuoksi olla erittäin suuria eroja, vaikka kuluttajan silmissä tuotteet näyttäisivät olevan lähes sama asia.
Pitoisuus ratkaisee paljon
Yksi suurimmista tuotteen hintaan vaikuttavista asioista on se, kuinka paljon varsinaista ravintoainetta tai haluttua raaka-ainetta tuotteessa on.
Kaksi tuotetta voi esimerkiksi sisältää sinkkiä, mutta toisessa sinkkipitoisuus voi olla moninkertainen toiseen verrattuna. Sama pätee aminohappoihin, vitamiineihin, magnesiumiin ja moniin kasvipohjaisiin raaka-aineisiin.
Tämän vuoksi tuotetta ei kannata arvioida vain pakkauksen hinnan tai kilohinnan perusteella.
Paljon hyödyllisempää on kysyä:
Kuinka paljon hevonen saa haluttua ravintoainetta yhdestä päiväannoksesta?
Sama tuotenimi – aivan eri pitoisuus
Biotiinituotteet ovat tästä helppo esimerkki.
Kaksi tuotetta voidaan molemmat myydä biotiinitäydennyksenä, mutta toisesta hevonen voi saada päiväannoksella esimerkiksi 10 mg biotiinia ja toisesta 20 mg.
Ero on kaksinkertainen.
Jos tuotteita verrataan vain purkin tai kilon hinnan perusteella, vahvempi tuote voi näyttää kalliimmalta. Kun katsotaan sitä, kuinka paljon biotiinia yhdellä päiväannoksella todella saadaan, vertailu voi näyttää aivan erilaiselta.
Sama periaate koskee esimerkiksi sinkkiä, kuparia, E-vitamiinia, magnesiumia ja aminohappoja.
10 mg ja 20 mg eivät ole vain vähän eri vahvuisia tuotteita – jälkimmäinen antaa kaksinkertaisen määrän biotiinia päiväannoksessa.
E-vitamiini – sama nimi, mutta eri muoto ja vahvuus
E-vitamiinituotteissa hintaero voi syntyä kahdesta asiasta: siitä, kuinka paljon E-vitamiinia päiväannos sisältää, ja siitä, missä muodossa E-vitamiini on.
E-vitamiinia voidaan käyttää luonnollisessa tai synteettisessä muodossa. Nämä eivät ole keskenään täysin samanarvoisia, joten pelkkä milligramma- tai IU-luku ei aina kerro koko kuvaa.
Kaksi tuotetta voivat siis molemmat olla E-vitamiinilisää, mutta toisessa voi olla synteettistä E-vitamiinia ja toisessa luonnollista E-vitamiinia. Myös pitoisuudet voivat poiketa huomattavasti toisistaan.
Esimerkiksi Chia de Gracian CDGE sisältää 100 % luonnollista RRR-α-tokoferyyliasetaattia. Yksi gramma antaa 500 IU E-vitamiinia, joten 2 gramman päiväannos antaa 1 000 IU.
Tällaisessa vertailussa kannattaa katsoa ainakin kolmea asiaa:
- onko E-vitamiini luonnollista vai synteettistä?
- kuinka paljon E-vitamiinia päiväannos antaa?
- paljonko päiväannos maksaa?
Tämä kertoo tuotteen todellisesta käytöstä enemmän kuin pelkkä purkin hinta.
Täyte- ja kantaja-aineet vaikuttavat tuotteen pitoisuuteen
Joissakin täydennysrehuissa käytetään kantaja- tai täyteaineita.
Niillä voi olla täysin perusteltu tekninen tarkoitus: ne voivat helpottaa esimerkiksi tuotteen sekoittamista, valmistusta tai annostelua.
Niillä voidaan kuitenkin myös kasvattaa tuotteen kokonaismäärää suhteessa siihen raaka-aineeseen tai ravintoaineeseen, jota tuotteella varsinaisesti halutaan antaa.
Tällöin kilohinta voi olla edullinen, mutta samalla tuotteen pitoisuus jää matalammaksi ja päiväannos voi olla suurempi.
Siksi pussin koko ei yksin kerro, kuinka paljon siinä on sitä, mitä olet oikeastaan ostamassa.
Suuri pussi ei automaattisesti tarkoita suurta määrää ravitsemuksellisesti keskeistä raaka-ainetta.
Pelletöinti vaikuttaa myös koostumukseen
Pelletöity tuote ei synny pelkästään puristamalla jauhetta pelletiksi. Jotta pelletistä saadaan riittävän kestävä, tasalaatuinen ja valmistuksessa toimiva, reseptissä voidaan tarvita kantaja-, rakenne- tai sidosaineita.
Niiden tehtävänä voi olla esimerkiksi parantaa massan puristuvuutta, pelletin kestävyyttä, tasalaatuisuutta ja käsiteltävyyttä.
Tämä tarkoittaa samalla sitä, että pelletöidyssä tuotteessa koko tuotteen paino ei välttämättä koostu pelkästään varsinaisista ravintoaineista tai niistä raaka-aineista, joita tuotteella halutaan ensisijaisesti antaa.
Pelletöinti voi siis olla käytännöllinen ja hyvä valmistustapa, mutta tuotteita verrattaessa kannattaa silti tarkistaa varsinaisten ravintoaineiden pitoisuudet ja päiväannos, eikä tehdä johtopäätöksiä vain tuotteen muodosta tai kilohinnasta.
Halpa kilohinta voi tulla kalliimmaksi päivässä
Otetaan yksinkertainen esimerkki.
Tuote A
Hinta 25 €/kg
Päiväannos 100 g
→ 2,50 €/päivä
Tuote B
Hinta 45 €/kg
Päiväannos 20 g
→ 0,90 €/päivä
Kilohintaa katsottaessa Tuote B näyttää huomattavasti kalliimmalta. Päivittäisessä käytössä se on kuitenkin selvästi edullisempi.
Jos tuotteita halutaan verrata järkevästi, kannattaa katsoa rinnakkain ainakin:
hinta + päiväannos + halutun ravintoaineen määrä päiväannoksessa.
Myös raaka-aineen muoto vaikuttaa hintaan
Kaikki ravintoaineet eivät ole samanlaisessa muodossa.
Esimerkiksi hivenaineita voidaan käyttää erilaisina epäorgaanisina yhdisteinä tai orgaanisesti sitoutuneina muotoina. E-vitamiinia voidaan käyttää luonnollisena tai synteettisenä. Magnesiumistakin on olemassa useita eri yhdisteitä.
Raaka-aineiden hinnat voivat näiden välillä poiketa merkittävästi.
Molemmissa pakkauksissa voi silti lukea esimerkiksi “sinkki”, “magnesium” tai “E-vitamiini”.
Siksi pelkkä ravintoaineen nimi ei vielä kerro kaikkea tuotteiden välisistä eroista.
Kasviraaka-aineissakin on suuria eroja
Yrttien ja muiden kasviraaka-aineiden kohdalla hinnan muodostuminen voi olla vielä monimutkaisempaa.
Hintaan vaikuttavat esimerkiksi:
- missä kasvi on kasvatettu
- mitä kasvin osaa käytetään
- miten se on kuivattu ja käsitelty
- kuinka paljon kasvissa on haluttuja luonnollisia yhdisteitä
- onko kyse tavallisesta kasvijauheesta vai raaka-aineesta, jonka tiettyjen yhdisteiden pitoisuus on määritelty
- kuinka tarkasti raaka-aineen puhtaus ja koostumus tunnetaan
Myös saman kasvin eri raaka-aine-erät voivat olla hyvin erilaisia
Kasviperäiset raaka-aineet ovat luonnontuotteita. Kasvupaikka, sääolosuhteet, sadonkorjuu, kuivaus, lajittelu ja varastointi vaikuttavat niiden ominaisuuksiin.
Chia on tästä hyvä esimerkki.
Markkinoilla on eri laatuluokkia ja eri käyttötarkoituksiin valittuja chiaeriä. Korkealaatuinen chia on tasalaatuista ja tarkasti puhdistettua, ja sille voidaan asettaa tiukat vaatimukset esimerkiksi kosteuden, epäpuhtauksien ja muun laadun suhteen.
Rehukäyttöön voidaan puolestaan käyttää erilaisia raaka-aine-eriä, kunhan ne ovat turvallisia ja rehukelpoisia. Esimerkiksi erä, joka ei täytä elintarvikekäytön kaupallisia laatuspesifikaatioita, voidaan joissakin tapauksissa käyttää rehuraaka-aineena.
Tämä voi näkyä huomattavana erona myös raaka-aineen hinnassa.
Puhdistusastekin maksaa
Siementen puhdistaminen ei ole ilmainen työvaihe.
Mitä tarkemmin raaka-aineesta poistetaan esimerkiksi pölyä, kasvinjäänteitä, rikkakasvien siemeniä ja muita epäpuhtauksia, sitä enemmän käsittely maksaa.
Tämäkin voi olla yksi syy siihen, miksi kaksi pussia, joiden molempien kyljessä lukee esimerkiksi chia, voivat olla raaka-ainekustannukseltaan aivan eri tasolla.
Chia de Gracialla käytämme aina 1. luokan chiaa. Se on meille tietoinen raaka-ainevalinta, vaikka markkinoilla olisi tarjolla myös edullisempia vaihtoehtoja.
Laadunvalvonta ei näy pussin päältä
Raaka-aineiden ja valmiiden tuotteiden analysointi maksaa.
Valmistaja voi seurata esimerkiksi ravintoainepitoisuuksia, mikrobiologista laatua, raskasmetalleja, kosteutta, muita mahdollisia haitta-aineita sekä raaka-aineiden alkuperää ja jäljitettävyyttä.
Lisäksi tarvitaan omavalvontaa, eräseurantaa ja dokumentointia.
Kuluttaja ei näe näitä asioita tuotteen ulkopuolelta, mutta ne ovat osa tuotteen valmistuskustannusta.
Tuotantomäärä vaikuttaa hintaan
Myös sillä on suuri merkitys, valmistetaanko tuotetta muutama tuhat vai miljoonia kiloja.
Suuret valmistajat voivat ostaa raaka-aineita, pakkauksia ja kuljetuksia hyvin suurissa erissä ja saada niiden hinnan huomattavasti alemmas.
Pienemmässä tuotannossa yhden tuotteen osuus esimerkiksi valmistustyöstä, pakkauksesta, analysoinnista ja logistiikasta on yleensä suurempi.
Siksi pienissä erissä valmistetun erikoistäydennysrehun kustannusrakenne voi olla aivan erilainen kuin suuren volyymin massatuotteella.
Pakkauskin on osa tuotteen hintaa
Pakkauksen tarkoitus ei ole vain näyttää hyvältä.
Sen pitää myös suojata tuotetta esimerkiksi kosteudelta, hapelta, valolta ja kuljetuksen rasituksilta.
Itse pussin lisäksi kustannuksia syntyy esimerkiksi etiketeistä, painatuksista, pakkaustyöstä, kuljetuslaatikoista sekä pakkaamiseen liittyvistä velvoitteista.
Entä tuotekehitys?
Hyvä täydennysrehu ei synny pelkästään sekoittamalla muutamaa raaka-ainetta keskenään.
Tuotteen suunnittelussa pitää miettiä esimerkiksi:
- mitä ravintoaineita tuotteella halutaan täydentää?
- millä pitoisuudella?
- missä muodossa niitä käytetään?
- mitkä raaka-aineet sopivat yhteen?
- mikä on järkevä päiväannos?
- miten tuotteesta saadaan tasalaatuinen?
- miten sitä pystytään käytännössä annostelemaan?
- miten tuotteen koostumus ja merkinnät toteutetaan asianmukaisesti?
Myös tämä työ kuuluu tuotteen todelliseen kustannukseen.
Kalliimpi ei automaattisesti tarkoita parempaa
Hinta yksin ei takaa laatua.
Halvempi tuote voi olla juuri tietylle hevoselle täysin riittävä, eikä jokainen hevonen tarvitse kaikkein korkeapitoisinta tai kalleinta vaihtoehtoa.
Toisaalta halpa kilohinta ei myöskään automaattisesti tarkoita edullista tuotetta.
Kun tuotteita vertailee, kannattaa kysyä:
Mitä tuotteessa oikeasti on?
Missä muodossa raaka-aineet ovat?
Kuinka paljon niitä on?
Kuinka paljon tuotetta tarvitaan päivässä?
Ja kuinka paljon hevonen saa haluttua ravintoainetta yhdellä päiväannoksella?
Kun näitä asioita alkaa verrata, kahden samankaltaiselta näyttävän tuotteen suuri hintaero voi olla täysin ymmärrettävä.
Rehun todellinen edullisuus ei lopulta ratkea kilohinnassa – vaan ruokintakupissa.
