Sinkki, kupari ja rauta – miksi tasapaino ratkaisee?

Sinkki ja kupari ovat keskeisiä hivenaineita hevosen ruokinnassa. Ne liittyvät moniin elimistön normaaleihin toimintoihin ja ovat osa kudosten rakennetta, aineenvaihduntaa sekä useita entsyymijärjestelmiä.

Käytännössä ruokinnassa nousee kuitenkin usein esiin sama ilmiö:
vaikka sinkkiä ja kuparia on ruokinnassa riittävästi, niiden hyödyntäminen ei aina ole tasapainossa.

Tämä liittyy ennen kaikkea kivennäisten keskinäiseen vuorovaikutukseen – erityisesti raudan rooliin.

Kivennäiset eivät toimi yksin

Sinkki, kupari ja rauta kuuluvat samaan hivenaineiden kokonaisuuteen. Ne:

• kulkevat elimistössä osittain samoja reittejä
• sitoutuvat samantyyppisiin kuljettajaproteiineihin
• osallistuvat osittain samoihin biologisiin prosesseihin

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että yhden kivennäisen määrä voi vaikuttaa siihen, miten toiset ovat mukana ruokinnan kokonaisuudessa.

Raudan rooli – usein näkymätön tekijä

Hevosen ruokinnassa rauta tulee pääasiassa:

• karkearehusta (heinä, säilörehu)
• vedestä
• maaperästä (esim. hiekkatarhat)

Pohjoismaisissa olosuhteissa rautaa on usein luonnostaan runsaasti – sitä ei yleensä tarvitse lisätä erikseen.

Miten liika rauta vaikuttaa?

Kun rautaa on ruokinnassa paljon, se voi vaikuttaa sinkin ja kuparin hyödyntämiseen usealla tavalla:

• Kilpailu imeytymisestä:
  Rauta, sinkki ja kupari käyttävät osittain samoja imeytymis- ja kuljetusmekanismeja suolistossa. Runsas rauta voi “viedä tilaa” näissä mekanismeissa, jolloin sinkin ja kuparin suhteellinen imeytyminen voi jäädä pienemmäksi.
• Sitoutuminen rehumassassa:
  Kivennäiset voivat sitoutua toisiinsa tai muihin yhdisteisiin suolistossa. Korkea rautapitoisuus voi vaikuttaa siihen, missä muodossa sinkki ja kupari ovat, ja miten ne pysyvät liukoisina.
• Suhteellinen epätasapaino:
  Vaikka sinkkiä ja kuparia olisi määrällisesti riittävästi, korkea rautataso muuttaa kokonaisuutta niin, että niiden osuus jää suhteessa pienemmäksi.

Käytännössä tämä näkyy tilanteena, jossa ruokinta näyttää paperilla hyvältä, mutta kivennäisten keskinäinen tasapaino ei ole optimaalinen.

Sinkki ja kupari – suhde ratkaisee

Sinkkiä ja kuparia tarkastellaan ruokinnassa lähes aina yhdessä.

Tyypillisesti huomio kiinnittyy:

• niiden keskinäiseen suhteeseen (4:1)
• niiden kokonaismäärään suhteessa toisiinsa

Mitä jos sinkkiä on liikaa?

Kun sinkkiä on selvästi enemmän kuin kuparia:

• sinkki ja kupari kilpailevat osittain samoista imeytymisreiteistä
• korkea sinkkitaso voi pienentää kuparin suhteellista osuutta

→ Tällöin tasapaino voi siirtyä sinkin suuntaan, vaikka kuparia olisi mukana ruokinnassa.

Mitä jos kuparia on liikaa?

Vastaavasti korkea kuparitaso suhteessa sinkkiin:

• voi vaikuttaa sinkin suhteelliseen osuuteen
• korostaa kivennäisten välistä kilpailua

→ Tämä on harvinaisempaa, mutta mahdollista erityisesti useiden täydennysrehujen yhdistelmissä.

Muoto vaikuttaa – mutta ei yksin ratkaise

Kivennäisten muoto vaikuttaa siihen, miten ne käyttäytyvät ruokinnassa.

Yleisimmät muodot:

• epäorgaaniset (esim. sulfaatit, oksidit)
• orgaaniset (esim. aminohappokelatoidut muodot)

Muoto voi vaikuttaa esimerkiksi:

• liukoisuuteen
• sitoutumiseen
• siihen, miten kivennäinen kulkee ruokinnan mukana

Tärkeää on kuitenkin huomata, että muoto ei yksin ratkaise tilannetta, jos kivennäisten keskinäinen tasapaino ei ole kunnossa.

Missä tilanteissa tämä korostuu?

Käytännössä ilmiö näkyy erityisesti silloin, kun:

• karkearehu sisältää runsaasti rautaa
• kivennäislisä ei huomioi sinkki–kupari-suhdetta
• ruokinta koostuu useista päällekkäisistä kivennäislähteistä

Tällöin voi syntyä tilanne, jossa:

• sinkkiä ja kuparia on mukana ruokinnassa
• mutta kokonaisuus ei ole tasapainoinen

Miten kokonaisuutta kannattaa tarkastella?

Kivennäisten kohdalla tärkeintä ei ole yksittäinen arvo, vaan kokonaisuus:

• mitä karkearehu sisältää
• mitä kivennäislisä tuo ruokintaan
• mikä on sinkin ja kuparin keskinäinen suhde
• kuinka paljon rautaa kokonaisuudessa on
• onko mukana useita päällekkäisiä lähteitä

Usein pienikin säätö kokonaisuudessa voi olla merkittävä.

Yhteenveto

Sinkki ja kupari eivät aina “toimi” ruokinnassa odotetusti, koska:

• kivennäiset vaikuttavat toisiinsa
• rauta on usein ruokinnassa korkealla tasolla
• ne käyttävät samoja imeytymis- ja kuljetusmekanismeja
• kokonaisuus ratkaisee enemmän kuin yksittäinen määrä

Tasapainoinen ruokinta ei perustu yksittäiseen kivennäiseen, vaan siihen, miten kaikki osat toimivat yhdessä.

Lähteet (taustatietona)

• National Research Council (2007). Nutrient Requirements of Horses.
• Suttle, N.F. (2010). Mineral Nutrition of Livestock.
• Underwood, E.J., Suttle, N.F. (1999). The Mineral Nutrition of Livestock.
• Spears, J.W. (2003). Trace mineral bioavailability in ruminants.