Mitä hevosen elimistössä tapahtuu aminohapoille kovan kilpailusuorituksen aikana ja sen jälkeen? Vuonna 2025 julkaistu tutkimus tuo tähän kiinnostavaa uutta tietoa suoraan kansainvälisen tason kenttähevosilta.
Tutkimuksessa seurattiin 20 kenttähevosta 14 kansainvälisessä 2*–4* tason kilpailussa Saksassa ja Puolassa. Aineistoon kertyi yhteensä 55 maastokoesuoritusta. Hevosilta mitattiin 23 eri aminohapon pitoisuuksia verestä ennen maastokoetta, 10 ja 30 minuuttia suorituksen jälkeen sekä seuraavana aamuna.
Tulokset osoittivat selvästi, että kova fyysinen suoritus muuttaa hevosen aminohappoaineenvaihduntaa nopeasti.
21 aminohapon pitoisuus nousi rasituksen jälkeen
Tutkituista 23 aminohaposta peräti 21 pitoisuus nousi veressä joko 10 tai 30 minuutin kuluessa maastokokeen jälkeen. Kysteiinin pitoisuus puolestaan laski.
Muutokset eivät tapahtuneet kaikilla aminohapoilla samalla tavalla. Esimerkiksi lysiinin, leusiinin, isoleusiinin, arginiinin, glutamaatin ja tauriinin pitoisuudet nousivat nopeasti ja olivat korkeimmillaan jo noin 10 minuuttia suorituksen jälkeen.
Sen sijaan muun muassa treoniinin ja metioniinin pitoisuudet nousivat hitaammin ja saavuttivat korkeimmat pitoisuutensa noin 30 minuuttia suorituksen jälkeen.
Suurimpia suhteellisia muutoksia havaittiin muun muassa alaniinissa, tauriinissa, proliinissa ja glutamaatissa.
Tulokset kertovat ennen kaikkea siitä, että aminohappoaineenvaihdunta reagoi voimakkaasti fyysiseen rasitukseen. Veren aminohappopitoisuuden nousu ei kuitenkaan tarkoita yksinkertaisesti sitä, että aminohappoja olisi yhtäkkiä enemmän hevosen käytettävissä. Pitoisuuksiin vaikuttavat samanaikaisesti aminohappojen vapautuminen kudoksista, niiden käyttö aineenvaihdunnassa sekä muut rasituksen aikaansaamat muutokset elimistössä.
Suurin osa palautui lähtötasolle seuraavaan aamuun mennessä
Palautuminen oli tutkimuksessa varsin nopeaa. 21 aminohapon pitoisuudet olivat seuraavana aamuna jälleen samalla tasolla kuin ennen kilpailusuoritusta.
Poikkeuksia olivat proliini, jonka pitoisuus oli edelleen koholla, ja glysiini, jonka pitoisuus oli laskenut. Myös aminohappojen aineenvaihduntaan liittyvien ammoniakin ja urean pitoisuudet olivat edelleen koholla seuraavana aamuna.
Tutkijat korostavat, ettei tutkimuksen perusteella voida vielä antaa uusia aminohappojen annostussuosituksia kilpailuhevosille. Kyseessä oli havainnoiva kenttätutkimus, eikä hevosten ruokintaa vakioitu.
Tutkimus antaa kuitenkin uutta tietoa siitä, kuinka nopeasti ja voimakkaasti aminohappoaineenvaihdunta reagoi kovaan suoritukseen. Tutkijoiden mukaan tulokset voivat toimia pohjana tuleville tutkimuksille, joissa selvitetään aminohappojen merkitystä suorituskyvylle, harjoitteluun sopeutumiselle ja ruokintastrategioille.
Miksi juuri lysiini kiinnostaa hevosen ruokinnassa?
Kaikki proteiini ei ole ravitsemuksellisesti samanarvoista.
Proteiinit muodostuvat aminohapoista, joista osa on hevoselle välttämättömiä: hevonen ei pysty muodostamaan niitä itse riittävästi, vaan niiden täytyy tulla ravinnosta.
Lysiiniä pidetään hevosen ruokinnassa ensimmäisenä rajoittavana aminohappona. Käytännössä tämä tarkoittaa, että vaikka ruokavaliossa olisi runsaasti kokonaisproteiinia, liian vähäinen lysiinin saanti voi rajoittaa ravinnon aminohappojen hyödyntämistä proteiinien muodostamiseen.
Siksi pelkkä rehun raakavalkuaisprosentti ei kerro koko totuutta.
Oleellista on myös proteiinin laatu: mitä aminohappoja valkuainen sisältää ja saadaanko välttämättömiä aminohappoja sopivassa suhteessa hevosen tarpeeseen.
Entä metioniini ja treoniini?
Myös metioniini ja treoniini ovat välttämättömiä aminohappoja, jotka hevosen täytyy saada ravinnostaan.
Aminohapot eivät myöskään toimi toisistaan irrallisina rakennuspalikoina. Proteiinien muodostamiseen tarvitaan useita aminohappoja samanaikaisesti, minkä vuoksi ruokinnan aminohappotasapaino on tärkeämpi asia kuin yhden yksittäisen aminohapon mahdollisimman suuri määrä.
Hevosilla tehdyissä ruokintatutkimuksissa onkin tutkittu muun muassa lysiinin, treoniinin ja metioniinin saannin vaikutuksia aminohappo- ja proteiiniaineenvaihduntaan.
Onko aminohappojen ajoituksella merkitystä?
Myös ruokinnan ajoituksesta on saatu kiinnostavaa tutkimustietoa.
Vuonna 2024 julkaistussa kontrolloidussa tutkimuksessa kahdeksalle työskentelevälle hevoselle annettiin sama määrä proteiinilisää joko normaalien aterioiden yhteydessä tai liikunnan jälkeen.
Liikunnan jälkeen proteiinilisän saaneilla hevosilla useiden aminohappojen pitoisuudet muuttuivat palautumisen aikana eri tavalla kuin hevosilla, jotka olivat saaneet saman proteiinimäärän normaalien aterioidensa yhteydessä. Erityisen kiinnostavasti lysiinin ja arginiinin pitoisuudet olivat liikunnan jälkeen ruokituilla hevosilla korkeammat sekä yhden että kolmen tunnin kuluttua suorituksesta.
Tutkijoiden mukaan liikunnan jälkeen annettu proteiini paransi aminohappojen saatavuutta palautumisvaiheen aikana, ja vaikutus säilyi ainakin kolmen tunnin ajan.
Tästä ei kuitenkaan voida vielä määritellä kaikille hevosille yhtä tarkkaa ”palautumisikkunaa”. Tulokset osoittavat ennemmin, että myös ruokinnan ajoitus suhteessa liikuntaan voi vaikuttaa siihen, milloin aminohappoja on verenkierrossa käytettävissä palautumisen aikana.
Tutkimus jatkui – yhteys myös kilpailusuoritukseen?
Sama tutkijaryhmä julkaisi joulukuussa 2025 vielä toisen tutkimuksen samoista kansainvälisen tason kenttähevosista.
Siinä tutkijat selvittivät, olivatko aminohappopitoisuudet yhteydessä hevosten suorituksiin maastokokeessa.
Yksi kiinnostavimmista havainnoista koski leusiinia. Korkeampi leusiinipitoisuus veressä ennen maastokoetta oli yhteydessä parempaan maastokokeen tulokseen. Myös joidenkin muiden aminohappojen pitoisuuksien ja kilpailutulosten välillä havaittiin yhteyksiä.
Tässä kohtaa on kuitenkin tärkeää erottaa yhteys syy-seuraussuhteesta.
Tutkimus ei osoita, että leusiinin lisääminen ruokintaan parantaisi kilpailusuoritusta. Korkeampi leusiinipitoisuus voi esimerkiksi kuvastaa hevosen ruokintaa, aineenvaihduntaa tai fyysistä kuntoa. Tutkijat itse toteavatkin, että tarvitaan kontrolloituja tutkimuksia ennen kuin voidaan arvioida, onko kyseessä syy-yhteys.
Havainto on silti kiinnostava: aminohappojen merkitystä urheiluhevosen aineenvaihdunnassa ja suorituskyvyssä tutkitaan nyt selvästi aiempaa tarkemmin.
Mitä tutkimuksista voidaan päätellä käytännön ruokintaan?
Tutkimukset eivät osoita, että jokainen liikkuva hevonen tarvitsisi erillisen aminohappolisän.
Ne nostavat kuitenkin esiin muutaman käytännön kannalta olennaisen asian:
- kova työ muuttaa nopeasti hevosen aminohappoaineenvaihduntaa
- valkuaisen kokonaismäärän lisäksi sen aminohappokoostumuksella on merkitystä
- lysiinin kaltaisten välttämättömien aminohappojen riittävä saanti kannattaa huomioida
- myös ravinnon ajoitus suhteessa liikuntaan voi vaikuttaa aminohappojen saatavuuteen palautumisen aikana.
Hyvälaatuinen heinä muodostaa edelleen hevosen ruokinnan perustan. Heinäanalyysin raakavalkuaispitoisuus kertoo kuitenkin ensisijaisesti valkuaisen kokonaismäärästä – se ei yksin kerro, kuinka hyvin ruokinta kattaa esimerkiksi lysiinin, metioniinin ja treoniinin tarpeen.
Siksi erityisesti aktiivisesti työskentelevän, kasvavan tai lihasmassaa rakentavan hevosen ruokinnassa kannattaa tarkastella kokonaisproteiinin lisäksi myös välttämättömien aminohappojen saantia.
Täsmäaminohappoja ilman suurta määrää lisävalkuaista
CdG Amino Buddy on suunniteltu tilanteisiin, joissa ruokintaan halutaan täydentää keskeisiä välttämättömiä aminohappoja ilman suurta määrää ylimääräistä valkuaisrehua.
Amino Buddy sisältää L-lysiiniä, L-metioniinia ja L-treoniinia, ja tuotteen aminohappopitoisuus on 75 %. 20 gramman päiväannoksesta hevonen saa:
- 9 g L-lysiiniä
- 3,6 g L-metioniinia
- 2,4 g L-treoniinia.
Aminohappolisä ei korvaa laadukasta perusruokintaa. Sopivaa täydennystä arvioitaessa olennaista on aina hevosen koko ruokavalio: heinän määrä ja laatu, muu rehu, hevosen työmäärä, ikä ja yksilöllinen tarve.
Uusin tutkimus vie kuitenkin hevosten valkuaisruokintaa kiinnostavaan suuntaan. Pelkän raakavalkuaisprosentin sijaan huomio kohdistuu yhä enemmän siihen, mitä aminohappoja hevonen saa, kuinka aminohappoaineenvaihdunta muuttuu rasituksessa ja miten ravinnonsaanti ajoittuu palautumiseen.
Lähteet
Reemtsma FP, Giers J, Horstmann S, Stoeckle SD, Gehlen H. Concentration Changes in Plasma Amino Acids and Their Metabolites in Eventing Horses During Cross-Country Competitions. Animals. 2025;15(13):1840. doi:10.3390/ani15131840.
Reemtsma FP, Giers J, Horstmann S, Stoeckle SD, Gehlen H. Evaluation of Concentration Changes in Plasma Amino Acids and Their Metabolites in Eventing Horses During Cross-Country Competitions as Potential Performance Predictors. Animals. 2025;15(24):3640. doi:10.3390/ani15243640.
Graham-Thiers P, Bowen K. Timing of feeding a protein supplement on nitrogen balance and plasma amino acids during exercise recovery in horses. Journal of Animal Physiology and Animal Nutrition. 2024;108(6):1723–1733. doi:10.1111/jpn.14012.
