Varsan kasvu on nopeaa ja vaiheittain muuttuvaa. Ensimmäiset kuukaudet määrittävät pitkälle sen, millaiset rakenteelliset ja ravitsemukselliset lähtökohdat hevosella on myöhemmin elämässään.
Varsan ruokinta alkaa käytännössä jo ennen syntymää – mutta syntymän jälkeen jokainen vaihe tuo mukanaan omat erityispiirteensä.
Ensimmäiset tunnit – ternimaidon merkitys
Ensimmäisten elintuntien aikana varsa saa ternimaidosta (kolostrumista) ravintoaineita ja energiaa.
Ternimaito on varsan ensimmäinen ja erittäin tärkeä ravinnonlähde, ja sen saanti mahdollisimman pian syntymän jälkeen kuuluu varsan ruokinnan prioriteetteihin.
Ensimmäiset viikot – maito on pääasiallinen ravinto
Ensimmäisten viikkojen aikana varsa saa ravintonsa pääosin tamman maidosta.
Samalla varsa alkaa kuitenkin:
- maistella heinää
- kiinnostua emän rehusta
- opetella syömiskäyttäytymistä
Tämä vaihe on tärkeä ruoansulatuksen kehittymisen kannalta.
Varhainen lisäruokinta – pieniä määriä, suuri merkitys
Jo muutaman viikon iässä varsa alkaa syödä pieniä määriä kiinteää rehua.
Tässä vaiheessa ruokinnan tavoitteena on:
- totuttaa ruoansulatus kiinteään ravintoon
- tarjota tasapainoinen ravintopohja kasvun tueksi
Hyvälaatuinen heinä toimii edelleen perustana, ja rinnalle voidaan tuoda varovasti pieniä määriä muuta rehua osana kokonaisuutta.
Kivennäiset ja hivenaineet – kasvun rakennuspalikat
Kasvava varsa tarvitsee ravinnostaan kivennäisiä ja hivenaineita, jotka ovat osa elimistön normaaleja rakenteita ja aineenvaihdunnallisia prosesseja.
Keskeisiä ovat esimerkiksi:
- sinkki ja kupari
- kalsium ja fosfori
Varsan ruokinnassa olennaista ei ole yksittäinen määrä, vaan kivennäisten keskinäinen tasapaino.
Tasapainoiset suhteet käytännössä
Useita kivennäisiä tarkastellaan aina yhdessä, koska ne toimivat elimistössä rinnakkain osana ravitsemuksellista kokonaisuutta.
Kalsium ja fosfori
- tarkastellaan aina parina
- varsan ruokinnassa suhde on tyypillisesti noin 1,2–1,8 : 1 (Ca : P)
Sinkki ja kupari
- tarkastellaan usein yhdessä
- tyypillinen suhde on noin 3–5 : 1 (Zn : Cu)
Suhteet eivät ole yksittäisiä tavoitelukuja, vaan osa kokonaisuutta, joka muodostuu koko ruokinnasta.
Miksi suhteet ovat tärkeämpiä kuin määrät?
Varsan ruokinnassa:
- yksittäisen kivennäisen suuri määrä ei yksin ratkaise kokonaisuutta
- kivennäiset toimivat yhdessä, eivät erillään
- perusrehu määrittää lähtötason, jota täydennetään tarvittaessa
Esimerkiksi:
Jos ruokintaan lisätään runsaasti sinkkiä ilman, että kuparin osuus muuttuu, kokonaisuus voi muuttua yksipuoliseksi.
Mihin kivennäisten tasapaino liittyy käytännössä?
Kasvavan varsan elimistö rakentaa jatkuvasti uusia rakenteita ravinnosta saatavista rakennusaineista.
Kivennäisten ja hivenaineiden tasapaino liittyy erityisesti:
Luuston kehitykseen
Kalsium ja fosfori muodostavat luuston mineraalirakenteen. Niiden keskinäinen suhde on osa luuston normaalia rakentumista kasvuvaiheessa.
Kudosten ja sidekudosten muodostumiseen
Sinkki ja kupari osallistuvat useiden entsyymien toimintaan ja liittyvät kudosrakenteiden muodostumiseen, kuten sidekudoksiin ja kollageeniin.
Kasvun kokonaisuuteen
Varsan elimistö käyttää ravintoaineita samanaikaisesti eri rakenteiden muodostamiseen. Tällöin ravintoaineiden välinen tasapaino on tärkeä osa toimivaa kokonaisuutta.
Käytännön näkökulma
Varsan ruokinnassa tämä tarkoittaa:
- kivennäisiä tarkastellaan aina kokonaisuutena
- perusrehu + muu ruokinta muodostavat lähtökohdan
- täydennys tehdään tarvittaessa, ei varmuuden vuoksi
E-vitamiini – solutason suoja ja osa kasvun kokonaisuutta
E-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, joka toimii solukalvojen rakenteissa ja on keskeinen osa elimistön normaalia antioksidanttijärjestelmää.
Sen rooli liittyy erityisesti:
- solujen rakenteelliseen eheyteen
- rasvahappojen suojaamiseen hapettumiselta
- kudosten normaaliin aineenvaihduntaan
Kasvavalla varsalla merkitys korostuu, koska elimistö muodostaa jatkuvasti uusia soluja ja kudoksia. Tällöin solujen suojaamiseen liittyvät mekanismit ovat osa toimivaa kokonaisuutta.
E-vitamiinin saanti riippuu pitkälti ruokinnan laadusta. Tuore ruoho on sen merkittävin luonnollinen lähde, kun taas varastoiduissa rehuissa pitoisuudet voivat laskea.
E-vitamiini ja seleeni – sama biologinen kokonaisuus
E-vitamiinia tarkastellaan usein yhdessä seleenin kanssa, koska ne toimivat samassa fysiologisessa järjestelmässä.
- E-vitamiini toimii solukalvojen tasolla
- Seleeni on osa elimistön antioksidanttientsyymejä
Yhdessä ne osallistuvat solujen suojaamiseen hapetusstressiltä ja tukevat elimistön normaaleja toimintoja tilanteissa, joissa aineenvaihdunta on aktiivista.
Mitä tämä tarkoittaa varsan kehityksessä?
Kasvuvaiheessa:
- solujen uusiutuminen on nopeaa
- kudosten muodostuminen on jatkuvaa
- aineenvaihdunta on vilkasta
Tällöin E-vitamiini ja seleeni ovat osa kokonaisuutta, jossa elimistö ylläpitää solujen toimintaa ja rakenteita.
Proteiini – kasvavan kudoksen perusta
Varsan nopea kasvu edellyttää riittävää laadukkaan proteiinin saantia.
Proteiini koostuu aminohapoista, jotka ovat osa elimistön normaalia kudosten rakentumista ja kasvua. Varsan ruokinnassa pelkkä proteiinin määrä ei yksin ratkaise, vaan myös sen koostumus on olennainen osa kokonaisuutta.
Kasvuvaiheessa proteiini liittyy elimistön normaaliin:
- kudosten muodostumiseen
- kasvuun ja kehitykseen
Hyvälaatuinen perusrehu muodostaa perustan, jota voidaan täydentää tarpeen mukaan.
Rasvat ja omega-rasvahapot – osa ruokinnan kokonaisuutta
Rasvat ovat osa varsan energiansaantia ja ruokinnan kokonaisuutta.
Kasvipohjaiset rasvahapot tuovat ruokintaan vaihtelua ja täydentävät kokonaisuutta osana tasapainoista ruokintaa.
Vieroitus – ruokinnan käännekohta
Vieroitus on yksi varsan ruokinnan merkittävimmistä vaiheista.
Kun maidon osuus vähenee, kiinteän ravinnon merkitys kasvaa. Tämän vuoksi varsan on hyvä totutella kiinteään ravintoon jo ennen vieroitusta.
Vieroitusvaiheessa:
- muutokset tehdään asteittain
- ruokinnan jatkuvuus korostuu
- perusrehun laatu ja saatavuus ovat keskeisiä
Kun varsa on tottunut kiinteään ravintoon ennen vieroitusta, siirtymä uuteen ruokintavaiheeseen on usein tasaisempi.
Hyvä alku kantaa pitkälle
Varsan ruokinnassa ei ole kyse yksittäisestä tuotteesta tai ravintoaineesta, vaan kokonaisuudesta.
Tasapainoinen ruokinta, hyvälaatuinen perusrehu ja vaiheittainen siirtymä luovat perustan varsan kasvulle ja kehitykselle.
Lähteet:
National Research Council (NRC). Nutrient Requirements of Horses. 6th revised edition. Washington, DC: National Academies Press, 2007.
MSD Veterinary Manual. Nutritional Requirements of Horses and Other Equids.
https://www.msdvetmanual.com/management-and-nutrition/nutrition-horses/nutritional-requirements-of-horses-and-other-equids
Lewis, L.D. Equine Clinical Nutrition: Feeding and Care. Williams & Wilkins, 1995.
Ott, E.A. & Asquith, R.L. “Nutrition and Management of the Growing Horse.” Veterinary Clinics of North America: Equine Practice, 1997.
Schryver, H.F., Hintz, H.F. & Lowe, J.E. “Calcium and phosphorus requirements of the horse.” Journal of Animal Science.
Spears, J.W. “Trace mineral bioavailability in ruminants.” (relevant mineral interactions also described in equine nutrition context).
