Yrttien käyttö hevosten ruokinnassa on yleistynyt viime vuosikymmeninä, mutta aihe herättää edelleen paljon kysymyksiä. Ovatko yrtit vain perinnettä vai löytyykö niiden käytölle myös tutkimuksellista perustaa?
Tutkimusten perusteella vastaus löytyy jostain näiden väliltä. Monet hevosille käytettävät yrtit sisältävät ravitsemuksellisesti kiinnostavia yhdisteitä, ja osa kasveista on ollut myös varsinaisten tutkimusten kohteena. Samalla tutkijat toteavat, että monien yrttien vaikutuksia erityisesti hevosilla tunnetaan tieteellisesti vielä vähemmän kuin esimerkiksi ihmisillä tai tuotantoeläimillä. Perinteistä käyttökokemustietoa ja -taitoa löytyy kuitenkin pitkältä ajalta.
Yksi asia on kuitenkin melko selvä: luonnossa hevosen ruokavalio on huomattavasti monipuolisempi kuin pelkkä heinä tai laidunruoho.
Hevonen on luonnostaan monipuolinen kasvien käyttäjä
Luonnonvaraiset hevoset hyödyntävät ympäristöstään kymmeniä erilaisia kasvilajeja vuoden aikana. Ruohon lisäksi ne syövät muun muassa yrttejä, pensaita, puiden lehtiä, kuorta, siemeniä ja juuria.
Tämä tarkoittaa samalla sitä, että hevonen saa luonnossa hyvin laajan kirjon erilaisia kasvien luontaisia yhdisteitä. Nykyisessä talliympäristössä ruokinta on usein huomattavasti yksipuolisempaa, minkä vuoksi yrttien käyttöä osana ruokintaa pidetään monien tutkijoiden mukaan biologisesti perusteltuna tapana lisätä ruokavalion monimuotoisuutta.
Mitä yrtit sisältävät?
Yrttien kiinnostavuus ei perustu pelkästään vitamiineihin tai kivennäisaineisiin.
Kasvit sisältävät luonnostaan esimerkiksi:
- kuituja
- polyfenoleita
- flavonoideja
- karotenoideja
- eteerisiä öljyjä
- limaaineita
- erilaisia orgaanisia rikkiyhdisteitä
Nämä yhdisteet ovat osa kasvien normaalia rakennetta ja aineenvaihduntaa. Juuri niiden vuoksi kasvit ovat herättäneet kiinnostusta myös eläinten ruokinnan tutkimuksessa.
Mitä tutkimuksissa on havaittu?
Yksi tunnetuimmista hevosten yrttiruokintaa käsittelevistä katsauksista julkaistiin vuonna 2008, kun tutkijat Carey Williams ja Emily Lamprecht kävivät läpi hevosille yleisesti käytettyjä yrttejä ja kasvipohjaisia rehuaineita.
Katsauksessa tarkasteltiin muun muassa:
- valkosipulia
- inkivääriä
- auringonhattua (Echinacea)
- ginsengiä
- yuccaa
- erilaisia kasvipohjaisia lisärehuja
Tutkijoiden johtopäätös oli, että monet kasvit sisältävät useita biologisesti aktiivisia yhdisteitä, mutta vain hevosilla tehtyjä tutkimuksia on vielä suhteellisen vähän. Useimpien yrttien käyttö perustuu tällä hetkellä yhdistelmään pitkää käyttöhistoriaa, tunnettuja ravitsemuksellisia ominaisuuksia sekä muilla eläinlajeilla tehtyjä tutkimuksia.
Viime vuosina tutkimuksia on kuitenkin julkaistu enemmän, erityisesti ruoansulatukseen, antioksidatiivisiin yhdisteisiin ja kasvien sisältämiin bioaktiivisiin aineisiin liittyen.
Ruusunmarja – yksi tutkituimmista kasveista hevosilla
Ruusunmarja (Rosa canina) kuuluu harvoihin kasveihin, joiden käyttöä on tutkittu myös kontrolloiduissa hevoskokeissa.
Tutkijat ovat kiinnostuneet erityisesti sen sisältämistä:
- polyfenoleista
- flavonoideista
- karotenoideista
- C-vitamiinista
- pektiinistä
- kuidusta
Vuonna 2010 Winther ja työryhmä toteuttivat satunnaistetun, lumekontrolloidun kaksoissokkotutkimuksen, jossa selvitettiin ruusunmarjan vaikutuksia hevosten immuunijärjestelmään, työskentelykykyyn ja käyttäytymiseen.
Tutkimuksessa havaittiin eroja ruusunmarjaa saaneiden ja lumeryhmän hevosten välillä useissa seuratuissa muuttujissa. Tulokset viittasivat siihen, että ruusunmarjan sisältämät yhdisteet voivat vaikuttaa mitattuihin fysiologisiin vasteisiin.
Vuonna 2012 sama tutkimusryhmä tutki ravureilla luonnollisesta ruusunmarjasta saatavan C-vitamiinin imeytymistä sekä antioksidatiiviseen kapasiteettiin liittyviä veriarvoja kolmen kuukauden ruokintajakson aikana.
Tutkimuksessa havaittiin muutoksia antioksidatiiviseen kapasiteettiin liittyvissä mittareissa verrattuna kontrolliryhmään. Tutkijoiden mukaan ruusunmarja voi toimia luonnollisten antioksidatiivisten yhdisteiden lähteenä hevosen ruokinnassa.
Valkosipuli – yksi maailman tutkituimmista yrteistä
Valkosipuli (Allium sativum) on yksi tunnetuimmista ja tutkituimmista kasveista myös hevosten ruokinnassa. Sen kiinnostavimmat yhdisteet ovat erilaiset orgaaniset rikkiyhdisteet, kuten allisiini, sekä monet muut kasvin luontaiset yhdisteet.
Hevosilla tehdyissä tutkimuksissa on tarkasteltu erityisesti:
- hengitysteihin liittyviä mittareita
- limaneritystä
- veriarvoja
- pitkäaikaisen käytön turvallisuutta
Vuonna 2019 julkaistussa tutkimuksessa hevosille annettiin kuivattua valkosipulia yli 80 päivän ajan. Tutkijat havaitsivat muutoksia hengitysteihin liittyvissä löydöksissä sekä henkitorven liman koostumuksessa verrattuna kontrolliryhmään.
Samalla tutkimukset ovat osoittaneet, että erittäin suurilla annoksilla valkosipuli voi vaikuttaa punasoluihin. Tämän vuoksi tutkijat korostavat annostuksen merkitystä sekä sitä, että valkosipulia käytetään osana tasapainoista ruokintaa eikä rajattomina määrinä.
Valkosipuli on hyvä esimerkki kasvista, jonka käyttö perustuu sekä pitkään käyttöhistoriaan että varsinaiseen tutkimusnäyttöön.
Limakasvit – kiinnostavia fysikaalisten ominaisuuksiensa vuoksi
Kaikki yrtit eivät ole kiinnostavia niiden sisältämien bioaktiivisten yhdisteiden vuoksi. Osa kasveista sisältää runsaasti limaaineita eli mukopolysakkarideja. Näiden kasvien merkitys perustuu ennen kaikkea niiden fysikaalisiin ominaisuuksiin.
Tunnettuja limakasveja ovat esimerkiksi:
- rohtosalkoruusu (Althaea officinalis)
- punajalava (Ulmus rubra)
- psyllium (Plantago ovata)
- pellavansiemen
- sarviapila
- chia-siemenet
Kun limaaineet joutuvat kosketuksiin veden kanssa, ne muodostavat geelimäisen rakenteen.
Tutkijoita kiinnostavat erityisesti:
- rehumasan rakenne
- vesiliukoiset kuidut
- geelin muodostuminen
- kasvien sisältämät limaaineet
Rohtosalkoruusu ja punajalava ovat erityisen tunnettuja korkeasta limaainepitoisuudestaan. Psyllium puolestaan on yksi tutkituimmista limakasveista hevosilla, ja sen käyttö perustuu juuri sen kykyyn sitoa suuria määriä vettä ja muodostaa geelimäinen massa. Chiassa lima-aineden lisöksi kiinnostaa rikas omega-rasvahappopitoisuus.
Limakasvien käyttö perustuu ennen kaikkea niiden tunnettuun koostumukseen sekä niiden sisältämiin vesiliukoisiin kuituihin ja limaaineisiin.
Voivatko hevoset itse valita tarvitsemiaan kasveja?
Tutkijat ovat viime vuosina kiinnostuneet myös ilmiöstä nimeltä zoopharmacognosy.
Sillä tarkoitetaan eläinten kykyä valita ympäristöstään erilaisia kasveja tai muita aineita.
Tutkimuksissa hevosille on tarjottu useita eri kasveja samanaikaisesti, ja tulokset ovat osoittaneet, että yksilöiden välillä voi olla suuria eroja kasvivalinnoissa.
Vaikka tutkimukset eivät osoita, että hevonen osaisi "hoitaa itseään" tiettyjen kasvien avulla, ne viittaavat siihen, että hevoset tekevät huomattavasti monipuolisempia kasvivalintoja kuin aiemmin on ajateltu. Hevoset ovat myös taitavia tunnistamaan niille sopimattomia kasveja.
Yrttiruokinta ja kesälaidun – sama ajatus eri muodossa
Kesälaidun on hyvä esimerkki siitä, miten monipuolinen kasvivalikoima kuuluu luontaisesti hevosen ruokavalioon. Hyvin hoidettu laidun sisältää usein useita eri heinä-, ruoho- ja yrttilajeja, jotka tarjoavat hevoselle vaihtelua sekä erilaisia ravintoaineita ja kasvien luontaisia yhdisteitä.
Luonnossa hevosen ruokavalio ei koostu vain yhdestä tai kahdesta kasvista, vaan se hyödyntää ympäristöstään laajaa kirjoa erilaisia kasvilajeja vuodenaikojen mukaan. Tästä näkökulmasta myös yrttien käyttö osana ruokintaa voidaan nähdä tapana lisätä ruokavalion monipuolisuutta erityisesti silloin, kun hevosen päivittäinen ruokinta perustuu pääasiassa heinään ja muihin tavanomaisiin rehuaineisiin.
Olipa kyse kesälaitumen kasveista, luonnonyrteistä tai ruokintaan lisättävistä yrteistä, yhteinen nimittäjä on sama: monipuolinen kasvivalikoima on ollut osa hevosen luontaista ruokavaliota koko sen evoluution ajan.
Lähteet
Williams CA & Lamprecht ED (2008). Some Commonly Fed Herbs and Other Functional Foods in Equine Nutrition: A Review. The Veterinary Journal.
Winther K et al. (2010). A Randomised Placebo Controlled Double Blind Study on the Effect of Subspecies of Rose Hip (Rosa canina) on the Immune System, Working Capacity and Behaviour of Horses.
Winther K et al. (2012). The Absorption of Natural Vitamin C in Horses and Anti-Oxidative Capacity: A Randomised Controlled Study on Trotters During a Three-Month Intervention Period. Comparative Exercise Physiology 8:195–201.
Mazan MR et al. (2019). Effects of Feeding Garlic (Allium sativum) on the Respiratory Health of Horses.
Pearson W et al. (2005). Effects of Dietary Garlic on Blood Parameters in Horses.
Elghandour MMY et al. (2018). Plant Bioactives and Extracts as Feed Additives in Horse Nutrition.
